Loisteliasta kartanohistoriaa ja murhaniemen mysteeri: Osa 1.

Espoossa käydessäni on välillä vaikea uskoa olevansa pääkaupunkiseudulla. Monipuolista luontoa kun on ympärillä yllin kyllin. Täällä Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa on muun muassa 26 erilaista luontopolkua, viljavia jokilaaksoja ja 53 neliökilometrin suuruinen kansallispuisto, jossa pääsee retkeilemään soille ja kalliorantaisten lampien ja järvien rannoille.

Lokakuisena sunnuntaina tutustuin Espoossa kahteen hyvin erilaiseen luontokohteeseen. Molemmat näistä kohteista ovat jääneet värittämään historian kirjoja vaiherikkaan ja traagisen menneisyytensä ansiosta.

 

Träskändan kartano

Hitaasti virtaavan Glimsinjoen läheisyydessä, suurten tammien ja muiden jalopuiden ympäröimänä kohoaa valkea Träskändan kartano. Alkuperäinen kartano perustettiin tänne Espoon Järvenperään jo 1700-luvulla viaporilaisille upseereille ja virkamiehille.

Vuonna 1820, jolloin Suomi oli vielä suurruhtinaskunta, herra nimeltä Carl Walleen osti Träskändan perheensä kesänviettopaikaksi. Walleen oli senaattori ja Pietarin Suomen asiain komitean jäsen. Komitean tehtävänä oli toimia Venäjän  valtiosihteerin apuna Suomen asioiden käsittelyssä, ennen niiden esittämistä keisarille.

Senaattori Walleen halusi suunnitella Träskändalle uuden päärakennuksen, josta avautuisivat näkymät Pitkäjärvelle ja Glimsinjoelle. Päärakennuksen lisäksi Walleen rakennutti myös uusgoottilaisen viljamakasiinin lehtikäytävän päähän sekä joen eteläpuolelle pyöreämuotoisen temppelin. Sattuman kautta arkkitehdiksi valikoitui Carl Engel -niminen mies.

Lahjakas arkkitehtilöytö

Engel oli saksalainen arkkitehti, joka oli joutunut ottamaan vastaan Venäjän keisarikuntaan kuuluvasta Tallinnasta kaupunginarkkitehdin viran, koska sota Ranskaa vastaan oli lamauttanut Preussin rakennustoiminnan. Viiden vuoden kuluttua hän erosi virastaan ja siirtyi pietarilaisen tehtailijan palvelukseen. Erinäisten kontaktiensa ansiosta Engel tutustui Helsingin jälleenrakennuskomitean puheenjohtajaan Johan Ehrenströmiin.

Engel teki Ehrenströmiin lähtemättömän vaikutuksen ja hän päätti ehdottaa tätä uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Senaattori Walleenille suunnatussa kirjeessä Ehrenström kuvaili tapaamista Engelin kanssa näillä sanoin:

” Tutustuin eilen berliiniläiseen arkkitehtiin, joka tätä nykyä työskentelee herra Lohmannilla Turussa, ja olin aivan yllättynyt hänen lahjakkuudestaan. Hänellä oli joitakin töitä mukanaan, ja huomiotani kiinnitti niitä hallitseva jalostunut ja puhdas maku ja erityisesti se harvinaisen elegantti tapa, jolla ne on piirretty ja joka vetää vertoja parhaalle mitä olen tällä alalla nähnyt.”

Elokuussa 1827 Engelin suunnittelema pyörötemppeli täyttyi kartanovieraista, jotka olivat tulleet juhlimaan senaattorin tytärpuolen Aurora Stjernvalin 19-vuotispäiviä. Kartanon juhlavieraille tarjottiin päivällinen, jonka jälkeen he suuntaisivat kävelyretkelle metsästyksen jumalatar Dianan mukaan nimettyyn pyörötemppeliin. Syntymäpäiväsankarille lausuttiin ranskankielinen runoelma lehtimajassa, jonka takaseinälle oli heijastettu kukista ja valoista A-kirjain. Illan pimennyttyä puistoon sytytetyt kolmesataa lyhtyä tekivät tunnelmasta satumaisen.

Auroran kohtalokas elämä

Auroran oma elämäkin oli satumainen, mutta samalla myös hyvin kohtalokas. Aatelissukuun syntynyt Aurora päätyi hovineidoksi Pietarin Talvipalatsiin, jossa hänen kauneutensa ja hyväluonteisuutensa noteerattiin laajasti. Yksi hänen ihailijoistaan oli Venäjän rikkaimpiin miehiin kuulunut Paul Demidov. Demidovit olivat luoneet mittavan varallisuutensa kaivostoiminnalla.

Kolmas kerta toden sanoo, voisi todeta tässäkin tapauksessa. Aurora kieltäytyi kahdesti Paulin kosinnasta, mutta antoi lopulta periksi ja pariskunta vihittiin marraskuussa vuonna 1836. Häälahja morsiamelle oli suureellinen; Iisakin kirkon takana sijainnut palatsi, jonka laajat korjaustyöt haluttiin saada valmiiksi hääpäivään mennessä.

Pariskunnan avioliittoa kesti ainoastaan neljä vuotta, sillä Paul sairasteli paljon ja kuoli vain 42-vuoden iässä. Puolivuotiaan poikansa kanssa kahden jäänyt Aurora osti Träskändan kartanon isäpuoleltaan Walleenilta vielä samana vuonna 1840.

Uutena kartanonomistajana Aurora alkoi muokata Träskändaan maisemapuutarhaa, joita oli nähnyt monilla ulkomaanmatkoillaan. Päärakennuksen itäpuolelle suunniteltiin suuri kukkatarha, jossa kasvoi muun muassa verenpisaroita, pelargoneja, ruusuja ja huomattava määrä erilaisia daalioita. Harvinaisempia kasveja edustivat magnoliat, oliivipuut ja laakeripensaat. Eksoottisia puita tuotiin Demidovien tilalta Uralilta asti.

Aurora suunnitteli myös puutarhakoulun perustamista Helsinkiin. Kartanoon palkattu ranskalainen puutarhuri Charles Orion toteutti puistoon ranskalaisen hedelmäpuutarhan, jossa kasvoi muun muassa kirsikoita, omenoita, aprikooseja ja viinirypäleitä.

Aurora Demidov avioitui vielä uudelleen vuonna 1846 venäläisen everstin Andrei Karamzin kanssa. Venäjän häviämä Krimin sota teki hänestä kuitenkin jälleen leskirouvan kahdeksan avioliittovuoden jälkeen.

 

Keisarin tammi

Kartanoa on kunnioittanut vierailullaan myös keisari. Vuonna 1863, Suomeen valtiopäiviä avaamaan tullut Aleksanteri II vieraili myös Träskändassa. Vierailun aikana hän osallistui metsästysretkelle, jota varten tilattiin 200 jänistä, 12 kettua, 15 kaurista ja 20 fasaania. Se lienee ollut turhaa, sillä keisarin tähtäimeen osui saksanhirvi. Kaadon kunniaksi istutettiin samalla paikalle puu, joka nimettiin ”Keisarin tammeksi”. Metsästystä seurasi juhlapäivälliset ja tanssiaiset, jotka huipentuivat ilotulitukseen. Metsästysjuhla oli näyttävin ja samalla myös hintavin yksityisjuhla, jota oli koskaan Suomessa järjestetty. Keisarillisen seurueen lisäksi siihen osallistui maan korkein eliitti.

Diakoniatyön pioneeri

Euroopassa keskeisiä yhteiskunnallisia keskustelunaiheita oli 1830-luvulta asti köyhyys ja sen poistaminen. Monien elämänkokemusten koettelema Aurora Karamzin harjoitti laajasti hyväntekeväisyystyötä. Hän halusi pitää huolta eritoten kartanon ja omistamiensa tehtaiden työväestä, palvelusväestä ja lapsista. Uralille Aurora perusti sairaalan, vanhainkodin sekä kolme orpokotia. Aurora Karamzin aloitteen ja taloudellisen tuen ansiosta myös Suomeen perustettiin Diakonissalaitos vuonna 1867.

 

Onnettomien tapahtumien kasautuma

Träskändä on ollut aikoinaan yksi Suomen loistokkaimpia kartanoja. Vuonna 1888, kartanossa syttyi tulipalo, ja Karamzien aikainen päärakennus oli mennyttä. Pari vuotta myöhemmin pääkaupungissa riehunut hirmumyrsky tuhosi vielä suurimman osan puistosta.

Helmikuussa 1895 Aurora Karamzin myi Träskändan ja sen rakennukset siskontyttärelleen Marie Törngrenille ja hänen miehelleen Adolfille. Pariskunnalle ei kuitenkaan ollut riittävästi varallisuutta ylläpitää kartanoa edustuskunnossa, joten Träskändan loistonpäivät olivat nyt eittämättä takanapäin.

Marien kuoltua hänen miehensä rakennutti tämän nykyisen barokkityylisen, vuonna 1921 valmistuneen päärakennuksen arkkitehtien Armas Lingrenin ja Bertel Liljeqvistin suunnitelmien pohjalta. Viisi vuotta rakennuksen valmistumisen jälkeen se siirtyi oston myötä Espoon kunnalle. Käsittääkseni tällä hetkellä kartano olisi surkeasti kunnostamisen tarpeessa eikä sille ole löydetty käyttöä. Tulevaisuus siis näyttää miten Träskändan tarina jatkuu tästä eteenpäin.

Träskändasta lähden jatkamaan matkaani Oittaalle, kohti seuraavaa luontokohdettani. Paikka muistetaan ympäri Suomen eräästä murheellisesta tapahtumasta, josta tänä vuonna tulee kuluneeksi 57-vuotta.

Osa 2. julkaistaan sunnuntaina 29.10.2017.