Loisteliasta kartanohistoriaa ja murhaniemen mysteeri: Osa 2.

Keski-Espoossa runsaan neljän neliökilometrin kokoisessa Bodomjärvessä on ainoastaan kaksi saarta Storören ja Lillören. Järven syvin kohta ulottuu kolmeentoista metriin ja se osuu näistä saarista toisen, Lillörenin läheisyyteen. Etenen rantaa pitkin havupuiden varjostamaan niemeen, jonka kärjen pitkänomaiseen kivikkoon tuuli työntää kevyitä vaahtopäitä.

Bodomjärven rannalla sijaitsee kaksi vierekkäistä niemeä. Vanhoista valokuvista pystyn päättelemään minun olevan juuri sillä niemellä, jossa sattui vuosikymmeniä sitten jotain, joka on jättänyt tämän paikan karmivalla tavalla suomalaisten mieliin.

 

Murheellinen helluntaiaamu

Kesäkuun viidentenä päivänä vuonna 1960 tänne Bodomjärven etelärannalle saapui telttaretkelle kaksi teini-ikäistä tyttöä, seuranaan kaksi heistä muutamaa vuotta vanhempaa poikaa.

Yhdessä vietetty ilta päättyi suunnilleen puolenyön tienoilla nuorten käydessä telttaansa nukkumaan. Jonkin aikaa nukuttuaan he heräisivät uudelleen. Pojat kävivät ongella, jonka jälkeen he palasivat takaisin telttaan. Tuli yö ja helluntaipäivän aamu.

Retkeilijät nukkuivat pahaa aavistamatta teltassaan, kun tapahtui jotain odottamatonta. Teltan harja- ja jalusnuorat viillettiin poikki ja nuoret jäivät panttiin sortuneen telttakankaan alle. Kaikille neljälle aiheutettiin päähän iskuvammoja. Lisäksi kahta nuorista puukotettiin, toista tytöistä yli kymmenen kertaa. Ainoastaan yhden nuoren onnistui selvitä tapahtumasta hengissä.

Nuoret uhrit löysi espoolainen mies, joka oli tulossa kello yhdentoista aikaan uimaan järvelle poikansa kanssa. Mies lähti heti soittamaan vedenpuhdistuslaitoksen puhelimesta poliisille, mutta murhaaja onnistui saamaan silti usean tunnin etumatkan.

Tekijän löytämiseksi aloitettiin kaikkien aikojen suurin maastoharavointi. Sen tuloksena löytyi 88 etsintäkuulutettua, mutta ei surmatyön tekijää. Paikalta oli hävinnyt useita nuorille kuuluneita henkilökohtaisia tavaroita, joista osa löytyi puolen kilometrin päästä kivenkoloon piilotettuina. Ainoastaan moottoripyöriin ei oltu koskettu.

Oudon potilaan arvoitus

Murhan jälkeen sanomalehdet kirjoittivat pitkätukkaisesta, vaaleaksi kuvatusta miehestä, joka oli juossut etsijöistä poispäin. Bodomjärven tapahtumien aikaan Kirurgisessa sairaalassa työskennellyt Jorma Palo uskoo tietäneensä, kuka tuo mies oli. Jo edesmennyt Palo oli neurologian professori sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori. Tuolloin hän tosin oli vielä amanuenssina toiminut kandi.

Toisen helluntaipäivän iltana hän sai potilaakseen saksalaissyntyisen miehen, joka käyttäytyi Palon ja hänen kollegoidensa mielestä huomattavan poikkeavalla tavalla. Oudosti ainakin siinä mielessä, että lääkäreille hän esitti sairaalaan tultuaan tajutonta.

Sairaalassa mies oli pyytänyt yöhoitajalta tinneriä puhdistaakseen käsiänsä. Sitä sairaalasta ei löytynyt, mutta laastarin jälkien poistamiseen käytettyä bensiiniä kylläkin. Sillä mies oli puhdistanut käsiään läpi yön. Sairaalassaoloaikanaan hän oli myös esitellyt saksalaisten lehtien artikkeleita nuorten naisten selvittämättömistä murhista.

Helluntaita seuranneena juhannusaattona tapahtui myös jotain merkillistä. Juhannusaaton ilta toi Helsinkiin rankkasateet ja ukkosen. Kirurgiseen sairaalaan tuotu potilas vaatimalla vaati saada viettää yönsä sairaalan avonaisella parvekkeella. Mies ei suostunut kuuntelemaan järkipuhetta, vaan henkilökunnan oli siirrettävä hänet vilttien peittelemänä parvekkeelle. Sairaalan henkilökuntaa jäi askarruttamaan myös, miksi auto, jonka rekisterinumero alkoi Z-kirjaimella, oli seissyt koko yön sairaalan parkkipaikalla. Auton valot olivat hoitajien mukaan palaneet kauan osoittaen potilaan parvekkeen suuntaan.

Silminnäkijät

Murhatutkinnassa yritettiin päästä tuloksiin myös hypnoosin avulla. Hypnoosiin vaivutettiin sekä murhasta selvinnyt että murhien tekoaikana ongella ollut 14-vuotias poika, joka uskoi nähneensä niemessä miehen kulkevan polkua pitkin. Molempien henkilökuvaus vastasi yllättävän hyvin toisiaan.

Yhdeksän vuotta myöhemmin Bodomjärvi oli jälleen otsikoissa, sillä järveen oli hukuttautunut mies, joka ennen kuolemaansa väitti olleensa veriteon takana. Mies tunnettiin väkivaltaisesta luonteestaan, eikä pitänyt ajatuksesta, että niemeen tultiin telttailemaan.

Vain kymmenen kuukautta aikaisemmin Suomea oli kuohuttanut Heinäveden Tulilahdella tapahtunut kahden nuoren naisen murha. Myös heidät surmattiin telttaretkellä. Oliko murhaaja yksi ja sama henkilö? Entä pitääkö Palon väitteet paikkansa, että poliisi jätti hakematta ja tutkimatta sairaalassa olleen potilaan punatahraiset vaatteet? Jos pitää, niin miksi näin tapahtui? Onko jo liikaa aikaa kulunut, että murha olisi edes teoriassa mahdollista selvittää? Ehkä murhaajalla oli joku, joka onnistui suojelemaan häntä kiinni jäämiseltä, niin että Bodomjärven kolmoismurha on pysynyt mysteerinä meidän päiviimme asti.

 

Vuosikymmenien takaisista tapahtumista huolimatta, tunnelma täällä Bodomjärvellä ei ole hyytävä säätä lukuun ottamatta. Järven ympäristö on kaunis, etenkin näin syksyisessä värihehkussa. Moni on tullut tänne ulkoilemaan ja jotkut uskalikot ovat tarttuneet vielä kumiveneen airoihinkin. Retkeilijälle Oittaalta löytyy välinevuokrausta ympäri vuoden ja jos kylmä ei kirpaise, voi tänne tulla talvella, vaikka avantouinnille.

Ehkä Bodomjärven synkkä maine alkaa aikaa myötä haaleta ja uudet sukupolvet tulevat muistamaan tämän paikan kokonaan toisista asioista.