Suuronnettomuudelta säästynyt käsityöläiskortteli: Osa 2

Ennen Turun palon syttymistä, kaikilla Turun kaupungin kaduilla ei ollut nimiä eikä taloilla varsinaisia osoitteita. Rekisteröinti tehtiin korttelin ja tonttinumeron mukaan. Portin kyltti 166 ohjaa minut rakennukseen, jonka omistaja testamenttasi irtaimistoineen museolle. Taloa on säilytetty alkuperäisessä asussaan.

Kanervon talo

Pitsiverhoisen ikkunan takana, talossa 166 asui kivanhakkaaja Frans Hjalmar Kanervo. Hän osti talon vuonna 1939. Kanervon talo on esimerkki myöhäisemmän aikakauden, 1940- ja 1950-lukujen vaihteen asumisesta Luostarinmäellä.

 

Höökarin puoti

Luostarinmäen historiallisilta kujilta löydän tieni myös 1800-luvun tyyliin sisutettuun kauppapuotiin.

Höökarin puodista löytyvällä vaa`alla on ikää miltei kaksisataa vuotta ja sillä on aikanaan punnittu mausteita.

Aikana jolloin kaupoissa ei ollut vielä käytössä pusseja, suurin osa tuotteista, kuten esimerkiksi karamelleja myytiin truuteissa. Höökarin sekatavarakauppiaan puodissa on myynnissä muun muassa Luostarinmäen teesekoitusta, karamelleja ja toppasokeria, jota valmistettiin entisaikoina kartion muotoon valetusta ruokosokerista.

 

Parturi-peruukintekijän liike

Talo, jossa Höökarin puoti sijaitsee, on rakennettu 1800-luvun alkupuolella. Se edustaa rakennustapaa, jossa pääsisäänkäynti on pihan puolella ja rakennuksen vaatimattomampi takaosa kujan suuntaan. Vuosisadan puolivälissä talossa toimi pieni puoti, panttilainaamo sekä yleinen sauna. Höökarin puodista tultuani pääsen tutustumaan samassa talossa sijaitsevaan parturi-peruukintekijän liikkeeseen ja sen pelottavalta näyttävään välineistöön.

 

Maalarinverstaassa

Täällä Luostarinmäellä työskenteli 1800-luvulla ainakin seitsemän maalarimestaria, joiden verstaat olivat tyypillisesti muita verstaita tilavampia. Ammatti vaati tuohon aikaan varsinaista monitaituruutta, sillä samat maalarit saattoivat maalata kaikkea taloista aina alttaritauluihin asti.

 

Luostarinmäen kirjasitomo

Talossa 174 on sisustettu kirjapaino, jossa ladotaan ja painetaan edelleen käsin pieniä painotöitä myyntiin. Valtaosan irtaimistosta on lahjoittanut Åbo Tidnigns och Tryckeri Ab, joka oli vuonna 1933 konkurssiin mennyt kirjapaino ja sanomalehtikustantamo.

Kirjansitomo talossa 171, jatkaa siitä mihin kirjapainon työ päättyy. Painotuote ommellaan kirjaksi ja kansitetaan. Kirjansitojat hoitivat 1700-luvun keskivaiheille asti myös kirjojen myynnin. Arvokkaimmat niteet saivat nahkakannet ja niiden koristelussa käytettiin lehtikultaa ja marmoroitua paperia.

 

Kaupunkisuunnitelmat olivat vähällä tuhota arvokkaan rakennuskannan

Turun palon jälkeen kaupungille alettiin suunnitella säännöllistä ruutuasemakaavaa. Pääsääntöisesti kaupunki rakennettiin kokonaan uudestaan. Carl Engelin laatimassa uudessa asemakaavassa kadut olivat suoria ja pitkiä ja korttelit suorakaiteen muotoisia. Tätä uutta asemakaavaa haluttiin toteuttaa myös Luostarinmäellä ja Pitkä Sirkkalankatu ehdittiinkin jo vetää alueen vanhimman osan yli.

Taiteilija Axel Haartman, josta tuli myöhemmin professori, esitti asiasta protestin Åbo Underrättelser-lehdessä kesäkuussa vuonna 1908. Samalla hän tuli aloittaneeksi noin 30 vuotta kestäneen taistelun alueen säilymisen puolesta.

Ensimmäinen, joka ehdotti Luostarinmäen rakennusten säilyttämistä museotarkoitukseen, oli ilmeisesti lehtori nimeltä Julius Finnberg. Vuonna 1921 kaupunginvaltuusto ehti jo vahvistaa alueelle uuden asemakaavan, jonka mukaisesti sinne tulisi rakennettavaksi huvilatyyppisiä kivitaloja. Päätöstä seurasi kymmenen vuotta myöhemmin ehdotus, jossa haluttiin säilyttää alueella muutama merkittävä puutalo. Lopullinen ratkaisu asiaan tuli vasta vuonna 1937, jolloin päätettiin, että kahdeksan taloa tullaan erottamaan Luostarinmäeltä käsityöläismuseoksi.

Käsityöläismuseon perustamista oli jo pitkään valmisteltu Museolautakunnan toimesta. Sitä varten oli kerrytetty tietoa ja etsitty sopivaa esineistöä. Museoon saatiin tallennettua 1800-luvun elämäntyylin mukaisia koteja ja teollistumisen myötä katoavia käsityöalan verstaita. Verstaita sisustettiin vanhojen ammattimiesten johdolla, jotka olivat myös valmiudessa esittelemään ammattiaan museossa.

Kesäkuussa 1940 oli vihdoinkin käsillä se hetki, jolloin museo voitiin avata.

Yleisö otti Luostarinmäen käsityöläismuseon vastaan suurella mielenkiinnolla. Museon ympärille kehitettiin myöhemmin myös oma teematapahtuma, käsityötaidon päivät, joita järjestetään yhä tänäkin päivänä. Tämä perinne puhaltaa henkiin 1800-luvun käsityöläisten elämän aidossa ympäristössä. Samalla se ehkä myös lisää ymmärrystä ja arvostusta nykypäivän käsityöläisammatteja kohtaan.