Rannikon keskiaikaisten linnojen tarunhohtoinen menneisyys

Toukokuisena kevätpäivänä uppouduin kahden keskiajan linnan, Raaseporin ja Kuusiston piispanlinnan historiaan. Näiden linnojen tarina kuljettaa minut katolisen ajan Suomeen, aikaan jolloin valtakuntaa hallitsi vielä kuningas ja Itämerelle, jossa käytiin raskaita taisteluita kauppalaivojen ja niitä ryöstelevien merirosvojen kesken. Lisäväriä näihin tarinoihin tuovat piispat, jotka suurta poliittista valtaa nauttivina olivat osallisina kuninkaiden ja mahtimiesten juonitteluissa ja valtapyrkimyksissä.

Runsaan tunnin ajomatkan jälkeen saavun maalaismaisemien halki meren vierustamaan Snappertunaan, Raaseporiin. Pienen kävelymatkan päässä linnan parkkialueelta, näen korkealla mäellä kohoavan linnan, jota ympäröi paksu muuri. Sysimustat naakat kaartelevat linnan päällä, jonne kuoleman varjo on langennut useasti. Linnassa on käyty monia verisiä taisteluja, eikä kuolemanrangaistuskaan noina aikoina ollut tavatonta. Täällä on koettu niin kuninkaallista hoviloistoa kuin yksinkertaista hallintokeskuksen arkeakin.

Raaseporin linnan rakentamisen syyt liittyvät kiinteästi Itämeren historiaan; Itämerellä elettiin 1200-luvulla yhteiskunnallisesti levottomia aikoja. Merirosvouksesta tuli kukoistava elinkeino. Merellä pelkoa herättäneen Vitaaliveljinä tunnetun merirosvojoukon kerrotaan tarvinneen rannikolta piilopaikkoja ja tukikohdan, johon karikkoinen Suomen lounaisrannikko ja jyrkästi pohjoiseen ja länteen laskeutuva kallioluoto Snappertunan kylässä tarjosivat oivat puitteet. Meri oli silloin huomattavasti lähempänä ja luoto noin runsas kymmenen metriä merenpinnan yläpuolella.

Aiemmin esitetty merirosvoteoria ei kuitenkaan ajallisesti täsmää sen kanssa mitä Vitaaliveljistä tiedetään. Merirosvojen organisoitu kaapparitoiminta alkoi vasta 1389 käydyn Falköpingin taistelun jälkeen. He tuskin olisivat kyenneet rakentamaan yksin näin suurikokoista linnaa. Todennäköisempää on, että Raaseporin linna on 1300-luvun lopulla ollut jo viidentoista vuoden ajan silloisen korkea-arvoisen virkamiehen Bo Joninpoika Gripin hallussa. Vanhemmat historian kirjat väittävät Raaseporissa olleen kuitenkin linnoitus jo paljon ennen Bo Joninpojan aikaa. Sen synnyn arvellaan liittyneen juuri Suomenlahdella harjoitettuun merirosvoukseen.

Kun Bo Joninpoika lähti vuonna 1374 kunnostamaan tätä korkealle kalliolle rakennettua linnoitusta, se käsitti noin 6-7 metriä korkean, hevosenkengän muotoisen kehämuurin, noin 12-14 metrisen pyöreän sydäntornin sekä kaksi kehämuurien sisäpuolista huonetta. Tällainen linnan muoto yleistyi vasta 1300-luvun lopulla Pohjoismaissa, joten ensimmäisten linnan rakentajien arvellaan tulleen Keski-Euroopasta.

Raaseporin linna kunnostettiin perusteellisesti korottamalla sen muureja ja torneja. Linnaan tuli huoneita kahteen kerrokseen ja muurien ulkopuolelle nousivat esilinnat. Linnan ympärillä on ollut todennäköisesti myös vallihauta, koska tuolloin ei ollut enää mahdollista päästä linnanluodon lähelle laivoilla.

Miksi linna rakennettiin?

Bo Joninpoika oli saanut kruunulta omistukseen linnaläänejä pantiksi esittämistään vaatimuksista. Suurista Turun ja Viipurin lääneistä erotettiin Raaseporin lääni. Tämän muinaisen mahtimiehen tavoitteena oli kaukana Turun linnasta sijaitsevan Länsi-Uudenmaan hallinnon kehittämisen lisäksi Suomenlahden kaupan edistäminen.

Tuohon aikaan Tallinnasta oli muodostunut tanskalaisten Gotlannin valloituksen jälkeen yhteyspaikka Saksan rannikkokaupunkien, Suomenlahden markkinoiden ja Novgorodin välillä. Ruotsalaisilla on ollut ilmeisesti halu saada tukikohta lähelle tärkeää meriliikenteen solmukohtaa. Kruunu turvasi linnojensa taloutta lähettämällä osan tuloistaan tavaroina Euroopan markkinoille.

Raaseporin linnasta tuli Länsi-Uudenmaan hallintokeskus, jonka avulla lujitettiin Ruotsin valtaa Suomenlahdella. Se toimi yhtenä kruunun keskuslinnana ja Raaseporin linnaläänin keskuksena. Linnaläänien tehtävänä oli veronkanto sekä rajalääneissä sotajoukkojen ylläpitäminen. Linnojen hallinto jäi usein linnanpäälliköiden ja voutien vastuulle.

 

Linnarakennus ja sen puolustus

Astelen linnaan sisään pitkää, ylöspäin nousevaa lankkusiltaa pitkin. Siellä täällä linnanmuuria näen pieniä aukkoja, jotka eivät ole syntyneet muuripintaan aivan vahingossa. Aukkojen kautta saatettiin nimittäin tulittaa linnaa uhkaavia vihollisia. Linnaa puolustettiin kahdenkymmenen jalka- ja ratsumiehen voimin.

Raaseporin linna muodostuu päälinnan lisäksi kolmesta esilinnasta. Sen pyöreää tornia on verrattu Olavinlinnan torneihin. Sattumasta ei välttämättä ole kyse, sillä erään vanhan kirjeen perusteella voidaan olettaa, että Raaseporissa ovat ahkeroineet samat muurarimestarit kuin Olavinlinnassa. Raaseporin linnan tornia voidaan näin pitää tuntemattomaksi jääneen rakennusmestarin puumerkkinä.

Kuningastakin mahtavampi mies

Suomen 1500-luvun aikaisessa piispankroniikassa mainitaan Raaseporin rakentajan olleen Bo Joninpoika Grip.

Bo Joninpoika oli kaikkien aikojen rikkain ruotsalainen aatelismies ja valtakunnan oikeusasioista vastannut drotsi. Bo Joninpojan sai valta-asemansa ansiosta läänityksinä kolmanneksen Ruotsista ja sen lisäksi koko Suomen. Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen heikon aseman tähden Bo Joninpoika Gripin onnistui kerryttämään omaisuuttaan ja valtaansa niin, että hänestä tuli itse kuningastakin mahtavampi. Varallisuutensa tähden hän pystyi toimimaan kruunun yksityispankkiirina ja lainoittajana. Bo Joninpojan väitetään saaneen omistuksensa osin kyseenalaisin keinoin; kiristämällä, pakottamalla tai verottamalla. Bo Joninpojan asemaa tuona aikana kuvaa hyvin Gripin suvun vaakuna. Vaakunassa esiintyvä aarnikotka on taruolento, jolla on kotkan yläruumis ja leijonan alaruumis. Aarnikotkien uskottiin vartioivan kulta-aarretta ja repivän kappaleiksi ne, joka yrittää varastaa kullan.

 

Vaihtuvat hallitsijat

Linnaan saavuttuani nousen kävelysillalle, josta on hyvät näkymät alas linnan sisäpihaan. Linnan pihamaalla ovat astelleet Bo Joninpoika Gripin lisäksi muun muassa kolme kertaa Ruotsin kuninkaana hallinnut Kaarle Knutinpoika Bonde, joka asui Raaseporissa hoveineen 1400-luvulla, valtionhoitaja toiminut Sten Sture vanhempi, joka oli Bonden sisarenpoika sekä tanskalainen Lars Axelinpoika, jonka hallintoaikana linna sai viisitoistametrisine muureineen sen muodon, joka on yhä nykyäänkin nähtävissä.

Suomenlahden aarrelaiva

Lars Axelinpojan elämä sai dramaattisen käänteen vuonna 1468.

Marraskuun puolivälissä Lyypekin satamasta lähti Tallinnaan suurikokoinen alus, jolla oli lastinaan parisataa pakkaa kangasta, noin 1200 tynnyriä linkoamatonta hunajaa ja 10 000 kultaguldenia rahaa. Alukseen astui noin kaksisataa matkustajaa, mukaan lukien satapäinen henkivartiosto. Tukholman Arholmasta laivaan nousi Lars Axelinpojan puoliso Katariina Jönsintytär Viffert ja heidän poikansa, joiden oli tarkoitus muuttaa Raaseporiin asumaan.

Purjehdusmatkan ajankohta oli ajoitettu syksyyn, koska uskottiin, etteivät merirosvojen kaapparilaivat liikkuneet enää vesillä niin myöhään vuodesta. Syksyn ankarien luonnonolojen uhmaaminen osoittautui kuitenkin virheeksi ja Lyypekistä lähteneen aluksen lähellä purjehtineen toisen laivan miehistö joutui todistamaan murhenäytelmää. Kapteeni Hanneke Vromen luotsaama alus oli jo lähellä Tallinnaa, kymmenen meripeninkulman päässä, kun se joutui yllättäen myrskyn silmään. Holkki alkoi ajelehtia kohti luoteista saaristoa ja haaksirikkoutui. Alus ja kaksisataa kyydissä ollutta matkustajaa vajosi silmänräpäyksessä meren syvyyksiin. Näin jossain päin Itämerta makaa aarrelaiva, jonka lastin arvo voi tänä päivänä olla miljoonia euroja.

 

Linnan kohtalo

Kurotan katseeni alas linnan sisäpihalle, jossa on sijainnut muun muassa linnan olutpanimo sekä asevarasto. Linnassa eli sotilaiden ja hallitsijoiden lisäksi myös käsityöläisiä: seppä, tynnyrintekijä ja leipureita. Omat kalastajat sekä kokki apulaisineen varmistivat ruokahuollon toimivuuden.

Sitä miltä linna näytti sen loistokkaimpina aikoina ei tarkkaan tiedetä. Linnan omistuksesta käytiin ankara taistelu vuonna 1523 Kustaa Vaasan joukkojen vallatessa linnan Tanskan kuninkaan Kristiernin joukoilta. Raaseporin linna kärsi pahoja vaurioita eikä sitä enää korjattu täysin entiselleen. Meren vetäytyessä maankohoamisen tähden, se menetti edullisen sijaintinsa.

Uudeksi hallinnolliseksi, taloudelliseksi ja sotilaalliseksi keskukseksi perustettiin Helsingin kaupunki vuonna 1550. Uusi kaupunki ei täyttänyt kuitenkaan kuninkaan toiveita. Kaupunkiin ei saatu rakennettu linnaa ja sen satamakin oli pettymys. Kuusi vuotta Helsingin perustamisen jälkeen Raaseporista kiinnostuttiin uudelleen. Linna oli kuitenkin huonossa kunnossa ja osa sen rakenteista sortui. Parin vuoden jälkeen linna hylättiin lopullisesti. Tämän jälkeen se saikin seistä tyhjillään yli kolmesataa vuotta. Linnaa alettiin kunnostaa nähtävyydeksi 1800-luvulla, jonka jälkeen siitä tuli suosittu keskiaikainen matkakohde.

Raaseporin linnassa aikani kierreltyäni jatkan ajomatkaani toiseen keskiaikaiseen linnakohteeseen, Kuusiston piispanlinnaan, joka löytyy noin puolentoista tunnin ajomatkan päästä.

 

Kuusiston piispanlinna

Loppumatkani Kuusistoon käy kapeaa hiekkaista merenrantatietä pitkin. Kellon ollessa kolme, autoni kaartaa Kuusiston saaressa sijaitsevan rauniolinnan pihalle. Maisema, joka eteeni levittyy tuo vahvasti mieleen Britteinsaarten vihreät nummet. Kuten näkyy, Kuusiston piispanlinna on säilynyt huomattavasti huonommin kuin Raaseporin linna ja sillä on syynsä, josta kerron myöhemmin.

Ensimmäinen maininta tästä Piikkiölahden rannalla sijaitsevasta piipanlinnasta on Piispa Maunun allekirjoittama asiakirja, joka on päivätty 7. marraskuuta vuonna 1295. Piispa Maunua seurasi Turun piispa Ragvald II, joka on asiakirjojen mukaan Kuusiston perustaja.

Piispat kannattelivat maallisen ja hengellisen vallan valtikkaa

Keskiajalla Suomen valtakunnallinen kehitys oli vasta aluillaan. Katolinen kirkko oli organisoinut Suomen kirkollisen hallinnon. Se piti huolta veronkannosta ja oli jakanut maan seurakuntiin. Kirkon ylimpänä johtajana toimi piispa. Keskiajan piispat eivät olleet pelkästään hengenmiehiä, sillä heillä oli läänityksiä, joista he saivat palkkaa ja jotka kiinnittivät heidät osaksi maallista vallankäyttöä. Linnanherrojen tapaan heillä oli valtaa päättää asioista ja heidän tuestaan myös kilpailtiin. Piispojen uskotaan saaneen Kuusiston 1280-luvulla, kun he luopuivat osuudestaan Maskun Stenbergan tilaan, jonka he yhdessä kruunun kanssa olivat omistaneet.

 

Kuusiston linnanrauniot

Kuljen linnan sisäpihan kautta ylös näköalatasanteelle, josta käsin pääsen hahmottamaan linnan pohjakaavaa.

Kuusiston piispanlinnan rauniot ovat jaettavissa neljään osaan, päälinnan sekä kolmeen esilinnaan. Korkeammalla tasanteella sijaitseva päälinna muodostuu suorasta eteläsiivestä ja hevosenkengän muotoon kaareutuvasta kehämuurista. Pääsiivestä jakautuu pitkä ja kapea siipirakennus länteen sekä lyhyt ja leveä itään. Länsisiivessä on todennäköisesti ollut taloustiloja ja itäosassa kappeli.

Kuusiston piispanlinna sijaitsi aikanaan kallioisella niemellä ja se oli aluksi kokonaan veden ympäröimä. Päälinnan länsi- ja pohjoispuolella tasanteen reunat olivat niin jyrkät, ettei esilinnoille ollut tarvetta, vaan ne rakennettiin päälinnan itä- ja eteläpuolelle. Jälkimmäinen muodostui ongelmalliseksi 1400-luvulla, koska vastapäinen korkea ranta antoi hyökkääjälle mahdollisuuden ampua suoraan sisälle linnaan. Linnan lounaispuolella sijaitsevalla kukkulalla sijaitsi hautausmaa.

Linnana (castrum) Kuusisto mainitaan vasta 1412 jälkeen. Tätä aikaisemmin käytetty nimitys Curia on tarkoittanut taloa tai hovia. Aluksi siis piispoille rakennettiin tänne Kuusistoon puinen asuinrakennus. Venäläisten hävittäessä sen vuonna 1318, sen tilalle alettiin rakentaa uutta kivivarustusta, josta käsin pystyttäisiin paremmin varautumaan idän suunnalta tulevaan uhkaan.

Piispanlinna valtataisteluiden areenana

Kuusiston linna on kokenut ainakin 15 piispan valtakauden. Erityisesti muutaman piispan tiedetään vaikuttaneen sen kohtaloon erityisesti. Kuusiston linnan perustajan Ragvald II lisäksi merkittävä piispa oli Maunu II Tavast, jonka kautena linna on saanut lopullisen laajuuden ja lujuuden. Tavastin aikaan linnassa tehtiin suuria korjauksia ja linnan itäpuolelle nousi esilinnat. Piispa Konrad Pitzin aikana Kuusisto paloi ja monia arvokkaita asiakirjoja sen mukana.

Myöhemmin vaikuttanut piispa Maunu III Särkilahti päiväsi Kuusistossa useita kirjeitä, joissa hän kertoi uhranneensa suuria summia Kuusiston linnaan. Hänen aikanaan linna korjattiin ilmeisesti lopullisesti tulipalon jäljiltä. Viimeinen Kuusiston piispoista oli Arvid Kurck, joka oli valmis avustamaan Kustaa Vaasaa kansannousussa tanskalaisia vastaan, jotka olivat valloittaneet Turun linnan.

Kuusiston piispanlinna luovutettiin 1522 Sören Norbylle palkkioksi merisankaruudesta. Sören Norby oli tanskalainen amiraali ja merirosvopäällikkö, joka oli toiminut Kuningas Kristian II nimissä Itämerellä. Kuusiston viimeinen piispa Arvid Kurck yritti paeta tanskalaisia Ruotsiin, mutta kuoli matkalla, hänen laivansa upottua jossain päin Selkämerta.

Seuraavan vuoden elokuussa 1523 Kustaa Vaasan joukot ajoivat tanskalaiset maasta. Kuusistoa piiritettiin muutama päivä, jonka jälkeen linnan varusväki antautui. Vuonna 1528 Kustaa Vaasa lähetti kirjeen Turun voudille “Me olemme käskenyt Turun linnan Måns Sveninpoikaa, että hänen on kaikkien teidän avulla nyt tänä kesänä purettava entinen Kuusiston linna”. Syy Kustaa Vaasan haluun hävittää linna oli se, että linna oli katolisen kirkon huomattavin tuki. Kustaa Vaasan tavoitteena taas oli vahvistaa kruunun asemaa ja itsenäistä Ruotsia. Sen tähden katolisen kirkon asema oli tuhottava ja omaisuus takavarikoitava kruunulle. Näin Kuusiston tarina oli tullut päätökseensä.

Arkeologisesti arvokas kohde

Tutkittaessa Kuusiston esilinnoja, maan uumenista on löytynyt suuria määriä 1300-luvulta peräisin olevia rahoja. Vuonna 2010 arkeologit löysivät Kuusiston vanhimman tunnetun, noin 2 metriä korkean ja 1,5 metriä leveän sisäänkäynnin. Linnan sisäänkäynnin muuttuessa, sinne alettiin kulkea idän sijasta etelästä, Kuusiston kartanon suunnasta.

Maihinnousua Kuusiston saarelle oli pyritty estämään yli kolmentuhannen mereen pystytetyn paalun avulla. Paalurivistö oli ollut piilossa mudan ja rantakaislikon ansiosta satoja vuosia, kunnes vuonna 1992 merivesi olikin poikkeuksellisen alhaalla. Näin yksi Kuusiston salaisuuksista oli paljastunut.

Löytyykö Kuusiston raunioista tai sen läheisyydestä vielä jotain, jonka voidaan olettaa vaikuttaneen keskiajalla eläneiden ihmisten elämiin ja kohtaloihin? Ainakin voidaan päätellä, että ehkä valtakunnan vahvimman piispanlinnan raunioituessa, yksi ajanjakso oli tullut päätökseen ja sen myötä myös vallan kortit jaettu uudelleen.