Retki kreivittären perustamaan kaupunkiin

Tammikuun alkupuolella matkustin Pohjanmaan halki Perämeren rannikolle. Talvilomaani Kalajoen Hiekkasärkillä toi väriä retkikohde, josta tiesin aika vähän etukäteen. Sen verran kuitenkin tiesin, että odotettavissa olisi vanhoja puutarhoja ja puistoja, kauniita merimaisemia sekä tutustuminen historiallisen laivanvarustajasuvun kotiin.

Aamukävely meren rannassa

Menomatkaa Kalajoelle leimasi kova tuuli, joten jouduin etenemään hiukan normaalia hitaampaa vauhtia. Noin tuntia ennen määränpäätä, Kokkolan kohdalla alkoi vielä tuiskuta lunta. Lopulta iltakuudelta saavuin pitkän ajomatkan päätteeksi Salosta Kalajoelle. Tuuli yltyi yöllä miltei myrskyksi, joten lunta saatiin vielä roppakaupalla lisää. Onneksi selvisin huonosta ajokelistä huolimatta turvallisesti perille.

Aamulla kävin kävelyllä rannassa ja vaikka ilma oli pari astetta plussalla, rantakivet olivat muodostaneet kiiltopinnan ja heinät jäätyneet ohuiksi jääpuikoiksi. Aallot iskivät kipakasti rantaan ja tuuli oli meren rannassa niin hyytävän kylmä, ettei kovin kauaa tarjennut ulkona värjötellä, vaan oli pakko palata takaisin mökkiin lämmittelemään.

Retki-ideointia

Seuraavana päivänä dyyneille palatessani maisema oli muuttunut aika dramaattisesti. Lumipeite ei ollut kestänyt yhtä päivää pidempää. Oli vaikea uskoa, että kalenteri näytti tammikuuta. Ulkoilu oli kyllä huomattavasti mukavampaa, kun tuuli oli jo vähän tyyntynyt. Tein pitkän kävelylenkin ja suunnittelin samalla mielessäni, minne tekisin retken lomaviikollani. Koska minulla ei ollut mitään valmista ideaa mielessä, otin kartan käteeni. Pietarsaari vaikutti olevan sopivan etäisyyden päässä ja mikä parasta, en ollut käynyt siellä aikaisemmin.

Kohti Pietarsaarta

Maanantaiaamun sarastaessa lähdin ajamaan Kalajoelta aurinkoisessa säässä noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Pietarsaareen.

Pietarsaaren kaupunki on perustettu jo 1600-luvulla kuningatar Kristiinan valtakaudella.

Kuningatar Kristiina oli myöntänyt verotussyistä lääninherroilleen oikeuksia perustaa uusia kaupunkeja. Näin myös kreivi nimeltä Jacob de la Gardie sai oikeuden perustaa kaupungin läänitykselleen Pedersöreen. Hän ehti kuitenkin kuolla ennen asian virallistamista, joten hänen leskensä kreivitär Ebba Brahe allekirjoitti kaupungin perustamiskirjan vuonna 1652 ja nimesi kaupungin edesmenneen miehensä mukaan Jakobstadiksi.

Kotimaisten kielten keskuksesta saamani tiedon mukaan, Pietarsaarella on tarkoitettu alun perin pitäjää. Alkujaan nimi on saattanut olla Pietarinsaari tai Peurasaari. Suomenkielisten käytössä Pietarsaaresta on tullut myöhemmin kaupungin rinnakkaisnimi. Pedersöre taas oli ilmeisesti ruotsinkielisten mukaelma Pietarsaaresta.

Malmien kauppiassuku

Olen nyt astunut sisään Pietarsaaren keskustassa sijaitsevaan Malmin taloon, jonka on rakennuttanut laivanvarustaja ja kauppias Peter Malm.

Malmit olivat pietarsaarelainen kauppiassuku, joka tunnettiin läntistä Eurooppaa myöden. He omistivat täällä Pietarsaaressa kauppahuoneen. Kauppahuoneet olivat ennen ulkomaankauppaan keskittyneitä perheyrityksiä.

Laivanrakennus ja tervakauppa poiki vaurautta

Vuonna 1835 Pietarsaaressa riehui suuri kaupunkipalo, jonka takia kaupungista tuhoutui puolet. Palo ulottui Etelätullista aina Kaupunginsalmelle asti. Tuli tuhosi kaupungin vauraimmat talot sekä raatihuoneen.

Malmin talo valmistui palon jälkeen vuonna 1838. Päärakennus toimi Peter Malmin perheen asuntona. Se oli samalla Malmin kauppahuoneen konttori. Kun Peter Malm kuoli, liiketoimintaa jatkoi hänen poikansa Otto Malm kuolemaansa saakka. Rakennus siirtyi myöhemmin Donnerien suvulle, jotka lahjoittivat sen Pietarsaaren kaupungille museoksi ja kirjastoksi.

Asukaskohtaisesti mitattuna laivanrakennus ja tervakauppa nostivat Pietarsaaren Suomen rikkaimpien kaupunkien joukkoon. Vauraus näkyy hyvin myös Malmin talossa ja sen esineistössä. Talon upea kattokruunu valaisee koko sinisävyisen salin.

Laivanrakennuksen ykkönen

Pietarsaarelle vuonna 1793 myönnetyt täydet tapulioikeudet mahdollistivat oikeuden harjoittaa suoraa ulkomaankauppaa. Ulkomaankaupan lisääntyessä Pietarsaaresta muodostui Suomen merkittävin laivanrakennuskaupunki.

Ensimmäinen alus, joka purjehti ulkomaille Pietarsaaresta, oli edessä näkyvä kaksimastoinen kaljaasi Jakobstads Wapen. Aluksesta on tehty pienoismallin lisäksi täysikokoinen mallilaiva vanhoja käsityömenetelmiä kunnioittaen. Nykyisin Pietarsaaren Vanhassa satamassa oleva alus teki neitsytmatkansa Pohjois-Ruotsiin vuonna 1994.

Toinen tunnettu pietarsaarelainen alus, jonka pienoismalli museosta löytyy niin ikään, on parkki Hercules. Se oli laivanvarustaja Peter Malmin laiva. Parkki Hercules sai kunnian olla ensimmäinen suomalainen laiva, joka purjehti maailman ympäri vuonna 1844-1847, kapteeninaan Petter Gustaf Idman.

Marian silkkikengät

Museossa on esillä vitriini, jossa on paljon erilaisia Malmin suvulle kuuluneita esineitä. Tässä on Otto Malmin vaimon Maria Malmin silkkikengät, jotka räätälimestari Adolf Engström on valmistanut hänelle. Maria Malmin kohtalo oli onneton.

Elokuun 20. päivä 1874, siipiratashöyrylaiva Österbotteniin astui 35 matkustajaa ja se lastatattiin täyteen rahtitavaraa. Varomattoman tupakoinnin takia tulenarka kansilasti syttyi palamaan. Noin puolet matkustajista kuoli, heidän joukossaan myös Maria Malm, ainoastaan vuosi häidensä jälkeen.

Naisten muotia 1800-luvulta

Viktoriaanisella aikakaudella naiset käyttivät krinoliineja eli vanteellisia alushameita, jotta pitkä hame saatiin levenemään kellomaiseksi.

Oviaukot ja portaikot kävivät arvatenkin ahtaaksi, sillä suurimipien vannehameiden halkaisija saattoi olla lähes kaksi metriä. Koska naisen ei ollut soveliasta paljastaa sääriään, piti kävely tässä muotiviritelmässä toteuttaa elegantisti lyhyin askelin. Naisten vallatessa kadut vannehameineen, joutuivat herrasmiehet väistämään suosiolla ajotielle. Vannehameiden kankaat olivat myös helposti syttyvää materiaalia, joten meneminen liian lähelle kamiinaa tai öljylamppua  saattoi olla kohtalokasta.

Myöhemmin naisten asu muuttui kapeammaksi ja käytännöllisemmäksi. Malmin talossa esillä olevan turnyyripuvun idea oli luoda näyttävyyttä kohottamalla puvun takaosaa tukirakenteella. Naisten pukuun kuului usein myös pitsinen päivänvarjo, koska rusketus ei ollut toivottua.

Viuhkojen salaiset viestit

Viuhkoista tuli suosittu naisten asuste 1700-luvulla. Paitsi, että viuhkoja käytettiin viilentämään kasvoja, ne toimivat lisäksi omana symbolikielenään. Esimerkiksi viuhkan hitaalla avaamisella voitiin viestiä ”odota minua!”.

Euroopassa viuhkan käyttöä opetettiin tytöille yläluokan kouluissa, jossa opetus toteutettiin kirjallisuuden ja tanssin ohessa.

Tämä laatikossa lepäävä koristeellinen viuhka on tehty hopeasta, silkistä ja norsunluusta. Viuhkojen kuvituksissa näkyi monesti yhteiskunnallisia aiheita, kuten tässäkin esillä olevassa viuhkassa, jossa on ihmisiä itkemässä Preussin kuningas Fredrik Suurta.

Pietarsaaren kuuluisuus

Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg syntyi täällä Pietarsaaressa 5. helmikuuta vuonna 1804. Hänen äitinsä oli Anna Maria Malm ja hän oli Peter Malmin serkku.

Runebergin perhe joutui elämään välillä vaatimattomissa oloissa, koska perheen isä, merikapteeni Lorenz Ulrik Runeberg sairasteli monta vuotta. Lapsuuden ja nuoruuden kesät Runeberg vietti Pietarsaaren Itälässä, jonne hänen isänsä ja enonsa rakensivat metsästys- ja kalastusmajan. Ulkoilmaelämän lisäksi nuori Runeberg oli kiinnostunut runoudesta ja laulusta. Museon vitriinissä on esillä hänen viulunsa.

Runebergin päivää alettiin juhlistaa jo runoilijan elinaikana. Juhlapäivää symboloiva torttu syntyi aikanaan Runebergin vaimon Fredrikan käsissä ilmeisesti porvoolaisen kondiittorimestarin reseptiä mukaillen.

Tupakkatehdas

Pietarsaaressa on ollut myös tupakkateollisuutta yli kahdensadan vuoden ajan. Pontta toiminnalle antoi valtiovallan antama käsky, joka määräsi kaupunkien porvarit viljelemään tupakkaa kotimaisten tupakkakehräämöjen raaka-aineeksi.

Vuonna 1762 perustetun Pietarsaaren tupakkatehtaan tuotanto oli aluksi pientä. Tuotanto kuitenkin kasvoi 1800-luvun aikana, niin että seuraavan vuosisadan alussa tupakkatehtaasta tuli kaupungin suurin työnantaja. Tuotantoa laajennettiin myös muihin pohjoismaihin. Tehtaassa valmistettiin savukkeita, sikareita, nuuskaa sekä puru- että piipputupakkaa.

Malmin talossa on esillä rivistö komean kokoisia piippuja. Muotokuvan malliksi on päässyt kapteeni Carl Gustav Wörsten.

Pietarsaaren maamerkki

Uudemman tupakkatehtaan rakennuksen on piirtänyt arkkitehti Torben Grut ja se on valmistunut vuonna 1909. Rakennuksen tornin päässä oleva kello on läpimitaltaan pohjoismaiden suurin kello. Nykyisin entisissä tupakkatehtaan tiloissa toimii Tupakkamuseo.

Lontoo Pietarsaaressa

Pietarsaaren kaduilla kävellessä hieraisin silmiäni erästä kylttiä katsoessa.

Koska moni Malmin suvun laivojen määräsatama oli ollut Lontoo ja Britannian kanssa käytävä kauppa tärkeää, se antoi selityksensä sille, miksi täältä löytyi yllätyksellisesti Lontoo-nimisen kaupunginosan kyltti.

Muotopuutarhassa

Lähellä entisiä tupakkatehtaan tiloja on toinenkin mielenkiintoinen paikka.

Pietarsaaren Koulupuutarha perustettiin alun perin kasvitieteelliseksi puutarhaksi. Sen tarkoituksena oli tukea vuonna 1904 rakennetut oppikoulun kasviopin opetusta. Alue kuului tupakkatehtaan toisen, entisen omistajan Viktor Schaumanin perillisille.

Kasvitieteellinen puutarha on jaettu arkkitehtonisesti ja kasvitieteellisesti eri osastoihin. Puutarhan alaosassa on englantilaistyylinen maisemapuutarha luontoa mukailevine muotoineen ja vesiaiheineen. Yläosaan on taas suunniteltu barokkityylinen muotopuutarha, jossa kävin tekemässä pienen aamukävelyn.

Aspegrenin puutarha

Pietarsaaren keskustan tuntumassa on myös toinen näkemisen arvoinen puutarha, jonne kannattaa pistäytyä erityisesti kesällä.

Rovasti Gabriel Aspegren rakennutti Rosenlundin pappilan 1700-luvulla. Aspegrenin puutarha on yksi Suomen vanhimpia pappilapuutarhoja.

Käytännöllisten hyötykasvien lisäksi täällä kasvaa kukkia, marjoja ja monia muitakin kasveja. Pienestä yrttipuutarhasta löytyy esimerkiksi Raamatussa mainittuja kasveja ja koska ennen lääkeaineita saatiin omasta puutarhasta, täällä kasvaa lisäksi käytön mukaan ryhmiteltyjä lääke- ja maustekasveja.

Aspegrenin puutarha on ennallistettu, kuten myös vasemmalla näkyvä 12-kulmainen huvimaja, joka on rakennettu vanhojen, rovastin aikaisten piirustusten perusteella.

Rosenlundin pappilan vanhassa 1700-luvulta peräisin olevassa kivinavetassa toimii nykyisin Pedersören kotiseutumuseo.

Merimaisemia Hällanissa

Päivä Pietarsaaressa kului hyvin. Illansuussa käväisin vielä katselemassa merta Hällanin suunnalla. Satuin osumaan paikalle juuri h-hetkellä, sillä aurinko oli laskemassa mailleen ja sai aikaan auringonsillan meren poikki.

Yllättävä luontokohde

Talvilomani aikana ehdin vielä pistäytyä Oulussa, jossa nousin lasihissillä katselemaan kaupunkia 35 metrin korkuisesta ja 1920-luvulla valmistuneesta vesitornista käsin. Matkalla Ouluun näin vilauksen paikasta, jonka löytämiseksi piti hiukan puikkelehtia sivuteille.

Pyhäjoen kunnassa sijaitseva ja pituuskorkeudeltaan kuusimetrinen Hourunkoski tarjosi hyvän virkistyspaikan Ouluun mentäessä.

Kosken kuohuja katsellessa en voinut olla miettimättä, miten hienoja luontokohteita löytyy usein juuri sellaisista paikoista, joista niitä ehkä vähiten odottaa löytävänsä.