Tämänkertainen retkeni vie minut maalaismaisemien poikki yli viisisataa vuotta vanhaan paikkaan, johon aikanaan uskottiin olevan kätkettynä arvokas pyhäinjäännös. Kohteesta tekee ainutlaatuisen myös sen ikivanha taide ja yllättävän hyvin säilynyt esineistö. Matkani jatkuu harjusaarien ja järvien sinen äärelle, maisemakohteeseen, jota on usein kuvattu yhdeksi Suomen kauneimmista.

 

Noin parin tunnin ajomatkan jälkeen saavun peltomaisemien halki Vanajaveteen kuuluvan Hattulanselän rannalle.

Astun harjakattoisen portin lävitse, jota ympäröi kivinen aita. Portti johtaa minut keskiaikaisen Hattulan Pyhän Ristin kirkon kirkkotarhaan. Sinne ohjaavat portit sekä pohjoisen että etelän puolelta.

Ensimmäinen maininta Hattulan seurakunnasta on peräisin vuodelta 1318, mutta arvellaan, että seurakunta olisi perustettu tänne jo 1200-luvun alkupuolella.

 

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on keskiaikaiseksi kirkoksi harvinainen, sillä se on rakennettu pääsääntöisesti tiilestä, kuten Turun tuomiokirkkokin aikanaan. Kirkon arvioidaan valmistuneen keskiajalla, viimeistään vuonna 1490. Tätä aikaisemmin paikalla on ilmeisesti sijainnut puukirkko, mahdollisesti useampiakin.

 

Kellotapuli

Kirkon pihalla kohoaa uusklassista linjaa edustava kellotapuli, joka on peräisin vuodelta 1813. Sen harmaakivestä valmistettu alaosa on toiminut yhtenä kirkon sisääntuloporteista. Kellotapulissa on vuonna 1944 evakkokuorman mukana tulleet kirkonkellot. Ne ovat alun perin kuuluneet Karjalankannaksella sijainneen, Vuokselan kirkon torniin. Ylhäällä kellotapulin päällä oleva kukko viitoittaa tuulen suuntaa.

Keskiajalla kukko on ollut Pohjoismaissa kristillinen symboli. Kansanuskomuksissa kukko on taas edustanut viisautta. Sen uskottiin pystyvän myös karkoittamaan pahoja henkiä ja ennustamaan säitä.

 

Legenda pyhästä rististä

Erään legendan mukaan 300-luvulla eläneen Konstantinus Suuren äiti keisarinna Helena oli pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemissa, kun hän Golgatalla teettämissään kaivauksissa löysi kolme ristiä. Yhden risteistä uskottiin olevan Kristuksen ristinpuu, sillä sen avulla kuollut oli herännyt henkiin. Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon liittyvän uskomuksen mukaan tänne kirkkoon oli kätketty arvokas pyhäinjäännös, pala tuota Golgatan ristiä.

Tanskan kuningatar Margaretan aikaisessa, 1400-luvulta peräisin olevassa asiakirjassa, Hattula on mainittu yhtenä Euroopan ja Lähi-idän noin viidestäkymmenestä pyhiinvaelluskohteesta.

Alttarin edessä olevassa krusifiksissä, Kristus ristillä on peräisin 1300-luvun puolivälistä, risti taas 1700-luvun alusta. Vanhan kronikan mukaan talvella 1496 venäläiset hyökkäsivät Suomeen ja Hattulan kirkkoon. Teoksen mukaan kirkosta katosi tuolloin kuvia ja oletettavasti myös metallinen risti, johon oikeaksi oletettu pyhäinjäännös oli kätketty. Kuvilla saatettiin tarkoittaa veistoksiin kiinnitettyjä jalometallikoristeita ja tekstiilejä.

 

Kirkon jalkapuu ja mystinen vaakuna

Vasemmalla on kirkon jalkapuu vuodelta 1804.

Yleinen syy jalkapuurangaistukseen oli, ettei henkilö oppinut lukemaan tai kristinoppi ei ollut jäänyt mieleen. Silloin kuusitoistavuotiaan oletettiin jo omaavan lukutaidon. Olennaista oli, johtuiko oppimattomuus haluttomuudesta vai kyvyttömyydestä. Miten nämä on osattu tuolloin erottaa, onkin toinen juttu.

Jalkapuuhun tuomitsi rovasti tai kirkkoherra yhdessä kirkkoraadin kanssa ja siinä saatettiin joutua istumaan koko jumalanpalveluksen ajan.

Kirkon seinään on asetettu vaakuna, jonka ristiosassa lukee nimi, Sifverharnesk . Päätin yrittää ottaa selvää, miten tämä suku liittyy Hattulaan.

Sen verran sain selville, että kuningatar Kristiinan aikana ratsuväessä toiminut mies nimeltä Matti Erkinpoika oli saanut vuonna 1651 läänityksen Hattulan Nihattulan kylästä, jonne hän perusti asuinkartanon. Majurina ja komentajana Hämeenlinnassa toiminut Matti Erkinpoika aateloitiin sotamenestyksensä johdosta 1653 ja hänestä tuli näin Matias Sifverharnesk. Hänet on haudattu tänne Hattulan kirkkoon.

 

Enkeli ja demoni

Pyhän Ristin kirkossa on huomattavan paljon kalkkimaalauksia ja se tekee tästä kirkosta ainutlaatuisen. Lähes kahdessa sadassa maalausaiheessa kuvataan Raamatun kertomuksia aina maailman luomisesta viimeiseen tuomioon.

Hattulan Pyhän Ristin kirkon kalkkimaalausten arvioidaan olevan tehty ennen katolisen ajan päättymistä Suomessa, oletettavasti vuosien 1513-1516 välillä. Niiden päälahjoittajana uskotaan olleen Åke Jöransson Tott, joka toimi tuona aikana Hämeen linnan päällikkönä.

Yllä näkyvässä maalauksessa ikkunan vasemmalle puolelle on kuvattu Aatamin ja Eevan syntiinlankeamus ja oikealle puolelle enkeli, joka karkoittaa heidät miekalla pois paratiisista.

 

Kirkkoon maalatun vihkiristin vierestä löytyy kuvaus Tutivillus-nimisestä demonista. Maalauksessa demoni istuu kirkon katossa ja kirjoittaa naudan vuotaan niiden kirkkokävijöiden nimet, jotka käyttäytyvät kirkonmenojen aikaan sopimattomasti.

 

Pyhimykset kirkon seinillä ja esineistössä

Kirkon sakastin ikkunasyvennyksen vasemmalle puolelle on maalattu Pyhä Kakukylla, jonka kimpussa roikkuu kolme rottaa. Legenda kertoo, että Kakukylla joutui aikanaan rottien syömäksi, joten hänet julistettiin siksi rotilta suojelevaksi pyhimykseksi. Kakukylla oli epävirallinen pyhimys ja pyhimyksenä hänet tunnettiin ainoastaa entisen Ruotsin kuningaskunnan ja nykyisen Saksan alueilla.

 

Kirkon uudempi saarnastuoli on valmistunut Matts Bijstock-nimisen puusepän käsistä vuonna 1703. Barokkityylistä saarnastuolia kannattelee Pyhä Kristoforos, Ágios Khristóforos, jota on pidetty katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa muun muassa matkustajien suojeluspyhimyksenä.

 

Pyhän Ristin kirkossa on säilynyt huomattavan paljon keskiaikaisia veistoksia. Todennäköisesti kirkon vanhimpiin veistoksiin lukeutuva, ikäänsä nähden hyvin säilynyt Neitsyt Maria ja lapsi on peräisin 1300-luvun puolivälistä.

Jos kuljet kirkon asehuoneesta sakariston suuntaan, saatat huomata myös alttarin oikean puoleisessa pylväässä eriskummallisen veistoksen. Kyseessä on haarniskaiseen asuun kuvattu norjalainen viikinkikuningas Pyhä Olavi. Veistoksen alaosaan on kuvattu lohikäärme, jota Pyhä Olavi painaa jalallaan alas. Lohikäärmeellä on Pyhän Olavin pää. Veistos on peräisin 1500-luvun alusta ja se kuvaa pyhimyksen pakanallista puolta.

 

Funttien käyttö yleistyi keskiajalla

Keskiajalla lapset kastettiin mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen, sillä uskottiin, että kastamalla lapsi voidaan vapauttaa perisynnistä ja suojata  pahoilta voimilta. Kasteen myös uskottiin liittävän lapsen Jumalan yhteyteen. Kastetilaisuudessa kummeilla oli tärkeä rooli, kuten vielä tänäkin päivänä.

Kirkoissa alkoivat keskiajalla yleistymään funtit, jotka olivat joko metallista, puusta tai kivestä valmistettuja kastemaljoja. Hattulan kirkon läntisen sisäänkäynnin edestä löytyy pyöreämuotoinen funtti, joka on peräisin 1400-luvun lopulta.

 

Kirkon säilyminen ei ollut itsestäänselvää

Kun Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon iski salama 1500-luvun loppupuolella, kirkkoon tehtiin ensimmäinen laajempi saneeraus. Vajaa kaksi sataa vuotta myöhemmin salama osui jälleen kirkkoon, jolloin sen kattorakennetta jouduttiin korjaamaan. Osaa ikkunoista on myös laajennettu. Lisäksi asehuone on ollut historian saatossa mittavan korjauksen kohteena. Vuonna 1795 se rakennettiin käytännössä lähes kokonaan uudelleen. Hattulan kirkon länsiosasta löytyy samalta vuosisadalta peräisin oleva kirkonpenkin koristepaneeli.

Penkit yleistyivät kirkoissa 1600-luvulla. Silloin kirkossa istuttiin vielä tarkan arvojärjestyksen mukaisesti.

Hattulan uuden kirkon valmistuttua Pyhän Ristin kirkon käyttäminen loppui. Viimeinen jumalanpalvelus järjestettiin täällä 1857. Museoviraston edeltäjänä toimineen Muinaistieteellisen toimikunnan ansiosta kirkko saatiin kuitenkin estettyä raunioitumiselta.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on satunnaisille kulkijoille auki kesäisin.

 

Mierolan museosilta

Hattulan keskiaikaisesta kirkosta tullessani ajan Mierolan museosillan yli. Vuonna 1919 valmistunut silta ylittää kapean Mierolansalmen. Sillan visuaalisesta ilmeestä on vastannut arkkitehti Sigurd Frosterus. Frosterus suunnitteli yhdessä Gustaf Strengellin kanssa aikanaan muun muassa Suomen tasavallan presidenttien entisenä virka-asuntona tunnetun Tamminiemen.

Teräsbetonisesta Mierolan sillasta tuli museosilta vuonna 1982 ja se on kuvattu myös Hattulan vaakunaan.

 

Eutrofinen Vanajavesi

Sillan alta virtaa Kokemäenjoen vesistöalueeseen kuuluva Vanajavesi. Sen syvin kohta on noin kahdessakymmenessäneljässä metrissä. Vanajavesi on eutrofinen eli runsasravinteinen järvi, jossa veden säännöstely on vähentänyt ja yksipuolistanut järven rantakasvillisuusvyöhykkeitä. Säännöstelyllä on ollut myös haitallisia vaikutuksia järven eläimistöön. Vanajaveden rehevässä humusjärvessä ja sen rannoilla on useita Natura 2000 -verkostoon kuuluvia kohteita.

 

Maisemareitille

Hattulasta tullessani ajan Hauhon kautta seututielle 314. Tie alkaa Asikkalan Vääksystä, josta se jatkuu Pulkkilanharjun läpi ja sieltä edelleen Sysmään. Saarten poikki kulkevan reitin varrella voi ihailla tien kummallekin puolelle avautuvia mahtavia järvimaisemia ja puhdasvetistä Päijännettä. Pulkkilanharjuntien varrella voi nähdä myös pienen majakan, Pulkkilanharjun loiston.

 

Jääkauden luoma

Pulkkilanharju sijaitsee Asikkalassa, noin neljäkymmentä kilometriä Lahdesta luoteeseen. Noin kahdeksan kilometrin pituinen Pulkkilanharju on osa harjujaksoa. Se koostuu harjusaarista sekä vedenalaisista harjuselänteistä. Pulkkilanharju on syntynyt viimeisen jääkauden loppuvaiheilla, kun sulamisvesi on kerrostanut soraa ja hiekkaa mannerjäätikön sisällä virranneen jäätikköjoen kohdalle.

Pulkkilanharjun saaria yhdistävät pengertie, oikealla näkyvä Karisalmen riippusilta sekä Käkisalmen silta.

 

Uhanalaisten lintulajien pesimisympäristö

Pulkkilanharju kuuluu vuonna 1993 perustettuun, kuudentoista neliökilometrin suuruiseen Päijänteen kansallispuistoon. Päijänteen kansallispuisto on perustettu suojelemaan suurjärven arvokasta saaristoluontoa. Siihen lukeutuu muun muassa noin viisikymmentä asumatonta saarta ja luotoa. Päijänteen kansallispuisto risteilee Padasjoen, Sysmän ja Asikkalan kunnan alueilla.

Päijänteen kansallispuistolle tunnusomaista ovat muun muassa harjusaaret, lintuluodot ja kalliosaaret. Vanhimmat osat kalliosaarista ovat muodostuneet melkein kaksi miljardia vuotta sitten. Harjusaaret syntyivät viimeisen jääkauden loppuvaiheilla. Jääkaudesta muistuttavat myös saarten viereen muodostuneet supat. Ne ovat harjualueille syntyneitä painanteita, jotka ovat kehittyneet maahan hautautuneiden, suurten jääkimpaleiden sulaessa.

Kansallispuistolla on tärkeä merkitys lintujensuojelulle, sillä alue toimii pesimäympäristönä usealle lintulajille. Pienillä saarilla ja luodoilla pesii myös useita uhanalaiseksi luokiteltuja lintulajeja. Kansallispuiston tunnuslajiksi valittu selkälokki on lajina harvinaistunut. Yhdeksi syyksi tähän on esitetty talvehtimisalueiden ympäristömyrkkyjä. Lisäksi selkälokit saattavat olla myös herkkiä pesimäympäristön häiriintymiselle. Tästä syystä osaan kansallispuiston saarista on asetettu maihinnousu- ja liikkumiskielto huhtikuun puolesta välistä heinäkuun loppuun asti.

 

Veden alla

Pinta-alaltaan noin tuhannenkahdeksankymmenen neliökilometrin suuruinen Päijänne alkaa Lahden Vesijärveltä ja jatkuu aina Jyväskylän seudulle asti. Se on Suomen syvin järvi, jonka syvin kohta ulottuu enimmillään yhdeksäänkymmeneenviiteen metriin.

Veden alla aukeaa oma maailmansa; vedenalaiset suppamuodostumat, louhikot ja jyrkänteet, jotka saattavat jatkua järven pinnan alaisina seinäminä jopa yli kymmenen metrin syvyyteen asti. Veden alla lohkareihin ja kiviin juurtuneet kasvit tarjoavat tärkeitä suojapaikkoja pienille kaloille ja ravuille.

Päijänteellä on tärkeä merkitys myös vesihuollon kannalta. Yli miljoona pääkaupunkiseudulla asuvaa saa juomavetensä Päijänteen Asikkalanselältä lähtevän Päijännetunnelin kautta. Päijännetunneli on maailman pisin yhtenäinen kalliotunneli, joka kulkee syvimmillään sadassa metrissä maanpinnan alapuolella yhteensä sadankahdenkymmenen kilometrin matkan.

 

Päijänteen portti

Pulkkilanharjulta ajan Asikkalan keskustaajamaan Vääksyyn. Vääksy tunnetaan erityisesti sisävesikanavastaan.

Vääksyn kanava on Euroopan vilkkain vapaa-ajan liikenteen kanava, joka on valmistunut vuonna 1871. Sulkukanavan avulla kaksi eri pinnankorkeudella olevaa vesialuetta Vesijärvi ja Päijänne saadaan yhdistettyä vesiliikennettä varten. Sulutuksia kanavalla toteutetaan noin neljästätuhannesta viiteentuhanteen kertaa vuodessa. Tällä kertaa satuin olemaan oikeaan aikaan paikalla ja pääsin seuraamaan tätä operaatiota rannalta käsin.

 

Muistomerkki ritarille

Vääksystä tullessani pysähdyn sponttaanisti Hollolaan kuuluvan Hämeenkosken kohdalla. Ennen vuotta 1995 paikasta käytettiin vielä nimeä Koski Hl. Koski on saanut nimensä aikanaan Teuronjoen koskien mukaan ja lyhenne Hl. viittasi Hämeen lääniin, erotuksena Turun läänissä sijaitsevasta Koski Tl:stä.

Teuronjokea pitkin on uitettu aikanaan tukkeja. Tukinuittoa harjoitettiin täällä 1800-luvun loppupuolelta aina 1960-luvun alkuun asti.

Hämeenkosken Keskustien alta virtaavan Teuronjoen yli kulkee puusilta. Sen toiselta puolelta löydän kenraalimajuri Ernst Ruben Laguksen muistomerkin.

Saksassa jääkärikoulutuksen saanut Lagus toimi talvisodan aikana huoltopäällikkönä sekä jatkosodassa ja Lapin sodassa Panssaridivisioonan komentajana. Hänet nimitettiin jatkosodan ansioiden perusteella Mannerheim-ristin ensimmäiseksi ritariksi 22. heinäkuuta 1941. Kaiken kaikkiaan jatkosodan aikana ja sen jälkeen Mannerheim-ristin ritariksi on nimitetty satayhdeksänkymmentäyksi suomalaissotilasta.

Kosken veteraanit ovat aikanaan tehneet aloitteen Laguksen muistomerkistä, joka koristaa nyt Teuronjoen rannan kallioseinämää. Laguksen nimen alle, Orttenkallioon on kiinnitetty Panssaridivisioonan kolminuolitunnus, Mannerheim-risti ja Jääkärikunniamerkki. Ne kertovat Laguksen saavutusten merkityksestä Suomen vapauden säilymiselle. Lagus on itse kiteyttänyt maanpuolustuksen merkityksen seuraavasti: ”Suomen kansa käsittää isänmaansa itsenäisyyden ja oman vapautensa syväksi oikeudekseen. Älköön tästä maasta koskaan väistykö se henki, joka on valmis puolustamaan tätä oikeutta viimeiseen asti.”

 

Jääkaudelta perityvän lajin elinympäristö

Hämeenkosken kokonaispinta-alasta neljä prosenttia muodostuu vesistöistä. Alueen suurimmasta järvestä, Pääjärvestä osa kuuluu Hämeenlinnaan.

Pääjärveä on tutkittu ahkerasti ja se onkin yksi maailman eniten tutkituista järvistä. Järven rannalla sijaitsee Helsingin yliopiston, Lammin biologinen asema, jossa vedenlaatua mitataan kuukausittain ympäri vuoden kierron.

Syvimmillään kahdeksaankymmeneenviiteen metriin ulottuvassa Pääjärvessä tavataan muun muassa jääkaudelta periytyvää jättikatkaa, sisävesien äyriäislajia, joka voi kasvaa enimmillään noin 4,5 sentin kokoiseksi. Kaloista etenkin kuha ja made viihtyvät Pääjärven syvyyksissä.

 

Teuronjoki saa alkunsa Hämeenkosken pohjoisosassa sijaitsevasta Pääjärvestä. Se laskee lopulta Vanajaveteen ja sieltä edelleen Porin kautta Pohjanlahteen. Kolmenkymmenenviiden kilometrin pituisessa Teuronjoessa on useampia koskia ja osa niistä on padottu.

Vehreä koskiympäristö tarjoaa loistavat puitteet pienen tauon viettämiselle ja virkistäytymiselle ennen kotimatkalle lähtöä. Tällä reissulla korostui hyvin se, miten upeita vesistöjä Suomi pitää sisällään ja toisaalta miten tärkeää on pitää niistä hyvää huolta. Puhdas vesi kun ei ole enempää eikä vähempää kuin elämämme edellytys!

retkihetki.fi – Matkablogi ja retkiblogi kotimaan kohteista