Porkkalanniemi – merihistorian aitiopaikka

Tänään retkihetkeni suuntautuu aivan Suomenlahden kapeimpaa kärkeen, luonnonkauniille Porkkalanniemelle. Ajoreittini päivän kohteeseen kulkee pitkää ja mutkittelevaa metsätietä pitkin. Porkkalantie on ilmeisesti syntynyt jo ennen vuotta 1640, jolloin sen mainitsi ensimmäistä kertaa Pietari Brahe.

Noin parin tunnin autossa istumisen kruunaa jylhä saaristomäntyjen reunustama kalliomaasto ja lähes tyynenä välkehtivä Suomenlahti. Nousen ulos autosta haukkaamaan meri-ilmaa ja jalottelemaan.

Ensimmäiset asukkaat saapuivat tänne nykyisen Kirkkonummen alueen rannalle jääkauden jälkeen. Kirkkonummen alueelta onkin tehty merkittäviä esihistoriallisia löytöjä, muun muassa kalliomaalauksia ja muinaisia asuinpaikkoja. Karusta rantakalliometsiköstä, Vetokannaksen ulkoilualueelta, löytyy viisi pronssikautista kiviröykkiöhautaa ja seudulta on löydetty myös historiallisesti ainutlaatuinen pronssikautinen miekka.

Sotalinnoitteita ja laivahylkyjä

Laiturin tuntumassa vesi on kohtalaisen matalalla ja vesi kirkasta. Kurkistaessani alas näen merenpohjaan asti. Rakkolevien joukossa viihtyvät muun muassa simpukat ja sirokatkaravut, joista jälkimmäinen on vieraslajina levinnyt Saaristomerelle Itämeren laivaliikenteen mukana todennäköisesti Välimereltä tai Mustaltamereltä.

Suomenlahden kapeimmalla kohdalla sijaitsevalla Porkkalanniemellä on meristrategisesti keskeinen sijainti, joka on tarjonnut suotuisan merireitin jo muinaisille viikingeille. Se on ollut myös sotilaallisesti tärkeä alue kautta vuosisatojen. Porkkalan saariston linnoitustekniset rakennelmat ja hylyt toimivat muistona alueen merenkulkijoista sekä sotatapahtumista.

Yksi Porkkalan alueelle uponneista aluksista on venäläinen linjalaiva Sevolod, jonka kapteeni Sir Thomas Byam Martinin komentama brittialus Implacable (Leppymätön) ampui taistelukyvyttömäksi Viron rannikolla 26. elokuuta 1808. Viron pohjoisrannikolle on Porkkalanniemestä matkaa vain 36 kilometriä.

Porkkalanniemi Neuvostoliiton sotilastukikohdaksi

Kostea kevätsää on nostanut merelle sumua. Kaikkialla on hiljaista ja rauhallista, kun kuljen pitkin kaislojen peittämää merenrantakaistaletta. Reilu seitsemänkymmentävuotta sitten ilmapiiri oli erilainen, sillä Porkkalan ja koko Suomen rauha oli uhattuna.

Neuvostoliiton, Britannian ja Suomen välisen jatkosodan päättänyt aselepo solmittiin syyskuussa 1944. Rauhanehdot olivat tiukat; Suomi joutui muun muassa vuokraamaan Neuvostoliitolle 50 vuoden ajaksi Porkkalanniemen, Upinniemen, niiden edustalla olevan saariston sekä manneraluetta niemien pohjois- ja länsipuolelta. Vesialueineen näiden pinta-ala oli noin 1000 neliökilometriä.

Rauhanehtojen kantautuessa valtioneuvos J. K Paasikiven korviin, hän kirjoittaa päiväkirjaansa ” Nyt menetämme Porkkalan. Tämä on hirmuista politiikkaa. Hirmuinen sopimus! Porkkala ei ole ainoastaan sotilaallinen tukikohta, vaan myös poliittinen. Se hallitsee Helsingin. Luovutettu alue on kovin suuri. Kysymys on, voiko Suomen kansa tämän jälkeen kansana elää”.

Vuokra-alue merkitsi 7000 suomalaiselle evakkoon joutumista. Neuvostoliiton sotilastukikohta lähellä pääkaupunkia herätti myös huolta itsenäisyyden säilymisestä. Tammikuussa vuonna 1956 vuokra-alue kuitenkin palautettiin Suomelle takaisin. Porkkalan vuokra-alueen palauttamisella olikin tärkeä merkitys maiden välisten suhteiden kehittymiselle. Paasikiven pitämässä radiopuheessa vuotta aikaisemmin hän kommentoi palautusaikeita ”kynä on korjannut, mitä miekka on särkenyt.”

Kansallispuistohanke vireillä

Porkkalaan perustettiin vuonna 1938 yksi Suomen ensimmäisistä kansallispuistoista. Alueen luonto kuitenkin kärsi vuokra-ajan linnoitustöistä siinä määrin, että kansallispuisto päätettiin lakkauttaa.

Tällä vuosituhannella alueen suojelu on edennyt olennaisesti. Nyt Porkkalanniemelle ollaan suunnittelemassa uutta kansallispuistoa. Erityistä Porkkalan kansallispuistossa olisi se, että samalla alueella olisi mahdollista nähdä ja kokea saaristo-, kosteikko- ja erämaalajeja. Pesimälinnustoltaan Porkkalan suojelualueet olisivat Metsähallituksen selvityksen mukaan kattavimpia koko Suomessa. Kansallispuisto tulisi ajankohtaiseksi aikaisintaan ensi vuonna.

Syksyisin Porkkalanniemessä voi harrastaa esimerkiksi tyrskykalastusta. Tyrskykalastastus on meritaimenen heittokalastusta, johon käytetään yleensä kevennettyä lusikkauistinta. Kevennetyn uistimen idea on siinä, ettei se uppoa niin nopeasti. Tyrskykalastukseen käytetään yleensä pitkäheittoisia välineitä. Yleinen yhdistelmä on hyrräkela ja kymmenen jalan eli noin kolmen metrin vapa.

Porkkalan alueeseen voi tutustua myös mereltä käsin ja lähteä vaikka melontaretkelle vuokravälinein. Alueella on myös ulkoilualueita, joista löytyy kävijälle muun muassa nuotiopaikkoja ja keittokatoksia.

Saariston suojelu kannattaa

Olen jo lähdössä pois rannalta, kunnes ilta-auringossa näen taivaalla joutsenen laskeutuvan meren pintaan. Lintu lipuu ääneti kevyiden aaltojen keikuttaessa sen valkoisen höyhenpuvun peittämää olemusta. Jään vielä rantaan katselemaan joutsenen matkaa kohti avoimimpia vesiä.

Tuhannet muuttolinnut matkaavat keväisin ja syksyisin Porkkalan alueen kautta. Porkkalanniemellä voi tehdä havaintoja muuttolintujen lisäksi myös pesivistä merilinnuista. Toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun voi päästä seuraamaan arktisten lintujen muuttoa. Alueella pesii ja levähtää runsaasti vesilintuja, kahlaajia ja petolintuja. Porkkalanniemen eteläkärjellä on kansainvälisestikin tunnettu lintujentarkkailupaikka nimeltään Pampskatan. Alueella on myös 1800-valmistunut, hylätty majakka, joka näkyy mantereelle asti, merivartioasema sekä noin kolme kilometriä niemenkärjestä etelään sijaitseva Rönnskärin lintuasema, joka on rengastajien ja muiden lintuharrastajien käytössä.

Porkkalanniemen ainutlaatuinen luonto pitää sisällään monia sellaisia lajeja ja luontotyyppejä, joita ei esiinny muualla Suomessa. Saariston suojelulla on vaikutusta koko Suomen luonnon monimuotoisuuden säilymiselle. Monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää, koska elinympäristössä tapahtuvat muutokset voivat käynnistää lajistojen katoamisen. Katkokset ravintoketjussa saattavat johtaa lopulta muidenkin lajien häviämiseen. Luonnon köyhtymisellä on myös huomattavia taloudellisia ja inhimillisiä vaikutuksia. Sen tähden luonnonvaroja on varaa käyttää vain sen uusiutumiskyvyn verran.

Paluumatkalla Porkkalasta näen kurkia pellolla. Kauempana suuri hanhiparvi taittaa matkaansa järven yli näyttävänä parvena. Kevät on tuonut linnut takaisin ja lintujen myötä koko luonto alkaa vähitellen heräämään taas uuteen elämään.