Vierailulla Tropicariossa: paikka, jossa aika ei matele

Sain hiljattain vinkin paikasta nimeltä Tropicario. En ole aikaisemmin käynyt siellä, joten lähden matkaan ilman ennakko-odotuksia. Etukäteen tiedän vain sen, että ohjelmassani on tänään tutustuminen käärmeiden ja liskojen maailmaan. Asetan navigaattoriin osoitteen Sturenkatu 27 ja suuntaan autoni kohti Helsingin Vallilassa sijaitsevaa eläintaloa.

Kautta aikain, käärmeet ovat ihastuttaneet ja kauhistuttaneet ihmisiä. Niitä on pidetty erityisesti skandinaavisessa kulttuurissa ja kristinuskossa paholaisina ja noitien apulaisina. Toisaalta monissa uskomuksissa ne on kuitenkin nähty uudestisyntymisen symbolina ja onnen tuojina. Käärmeet ovat toimineet myös hautojen vartijoina muun muassa muinaisille egyptiläisille, kreikkalaisille ja intiaanikansa atsteekeille, koska niillä arveltiin olevan yhteys maan voimaan ja vainajiin. Myös Suomen karjalaisessa kulttuurissa käärmeiden on uskottu omaavan kykyä suojata rakennuksia pahoilta voimilta.

Käärmeet ovat myös kirvoittaneet ihmisten mielikuvitusta ja synnyttäneet erilaisia tarinoita. Kreikkalainen muinaistarusto kertoo Meduusasta, hirviöstä, jolla oli hiusten tilalla käärmeitä. Kaikki, jotka katsoivat häntä, muuttuivat kiveksi. Kreikkalaisen mytologian sankari Perseus onnistui kuitenkin katsomaan Meduusaa ainoastaan kilpensä heijastuksesta, leikkasi Meduusan pään poikki ja kantoi sen verta valuvana kotiinsa. Jokainen pisara, joka kosketti maata, muuttui kyykäärmeeksi.

Perillä tropiikissa

Aamukymmenen maissa saavun Vallilaan ja parkkeeraan autoni tien viereen. Astun sisään eläintalon ovesta ja laskeudun portaat alas vehreään tilaan, jossa viherkasvit kehystävät suuria lasiterraarioita. Lipun oston jälkeen lähden tutustumaan terraarioiden asukkeihin. Aamu tuntuu olevan otollinen aika vierailuun, sillä eläimet ovat yllättävän aktiivisia.

Yllä näkyvä, miltei kaksimetriseksi kasvava vihermamba tulee Kaakkois-Afrikasta. Se tekee pesän puuhun ja saalistaa pääsääntöisesti päivisin. Vihermamba on hyvin nopealiikkeinen ja sen myrkky on tappavaa. Normaalisti se kuitenkin välttelee ihmistä.

Aamukymmenen maissa saavun Vallilaan ja parkkeeraan autoni tien viereen. Astun sisään eläintalon ovesta ja laskeudun portaat alas vehreään tilaan, jossa viherkasvit kehystävät suuria lasiterraarioita. Lipun oston jälkeen lähden tutustumaan terraarioiden asukkeihin. Aamu tuntuu olevan otollinen aika vierailuun, sillä eläimet ovat yllättävän aktiivisia.

Yllä näkyvä, miltei kaksimetriseksi kasvava vihermamba tulee Kaakkois-Afrikasta. Se tekee pesän puuhun ja saalistaa pääsääntöisesti päivisin. Vihermamba on hyvin nopealiikkeinen ja sen myrkky on tappavaa. Normaalisti se kuitenkin välttelee ihmistä.

Länsi-ja Keski-Afrikassa elelevä kuningaspyton on myrkytön ja varmaan
yksi syy siihen, miksi se on suosittu myös lemmikkieläimenä. Luonnonvaraisena se viihtyy savanneilla, ruohikoissa ja harvapuisilla alueilla. Käärme pyydystää saaliinsa kuristamalla.

 

Etelä-Amerikassa elävä trooppinen kauhukalkkarokäärme (Tropical Rattlesnake) kuuluu kyykäärmeisiin. Sen kohtaamista on syytä välttää, sillä seurauksena puremasta voi olla halvautuminen tai pysyvä sokeutuminen.

Kalkkarokäärmeen hännän päässä olevat ontot sarveisjaokit saavat aikaan kahisevan äänen, jolla käärme varoittaa pysymään loitolla. Käärmeen luodessa nahkansa, siitä jää kappale lisäosaksi hännän pään kalistimeen.

 

Viheranakonda on maailman painavin käärme ja naaraskäärme voi parhaimmillaan painaa yli 100 kiloa ja olla 6-9 metriä pitkä.

 

Niilin krokotiili on Afrikan toiseksi suurin krokotiililaji ja se voi kasvaa jopa viisimetriseksi. Muinaisessa Egyptissä krokotiileja on palvottu jumalina. Niitä on myös pelätty, koska niiden on tiedetty käyneen myös ihmisen kimppuun. Kuvan yksilö on Tropicarion Facebook-sivujen mukaan löytynyt latvialaisesta järvestä. Krokotiilit ovat eläneet todennäköisimmin maapallolla yli 200 miljoonaa vuotta.

 

Korallisormisammakko kuuluu lehtisammakoihin. Se elää luonnonvaraisena Australian pohjoisosissa, Indonesiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa. Tämä sammakko elää erityisesti vesistöjen ja soiden läheisyydessä, mutta se on sopeutunut elämään myös ihmistä lähellä. Korallisormisammakko voi muutamassa hetkessä muuttaa väriään kirkkaan vihreästä ruskeaan.

 

Litteäkuonopalmukyytä esiintyy Sumatran ja Jaavan sademetsissä. Se saalistaa pieniä nisäkkäitä, lepakoita ja lintuja. Palmukyy kykenee seuraamaan saalistaan myös pimeässä yläleuan lämpöä aistivien kuoppien ansiosta.

 

Verkkopytonia tavataan Kaakkois-Aasiassa. Suurin mitattu verkkopyton on ollut kymmenen metrin pituinen. Aikuinen yksilö syö kookkaampia nisäkkäitä, kuten apinoita ja villisikoja. Kuvasta ei oikein saa käsitystä kuinka suuresta käärmeestä todella on kysymys. Laji on ehdottomasti itse nähtävä.

 

Mustavesivaraani on erittäin harvinainen lisko. Se elää luonnonvaraisena Thaimaan ja Malesian lounaisrajalla. Mustavesivaraani voi kasvaa yli kolmen metrin mittaiseksi.

Nimensä mukaisesti Madagaskarin päivägekko viihtyy Madagaskarilla ja sen ympäristön saarissa. Gekko on hyönteissyöjä ja sen ruokalistaan kuuluvat hämähäkit, hyönteiset ja madot. Päivägekko on uhanalainen laji. Se on loistava kiipeilijä ja arka eläin. Vaaran uhatessa se saattaa sisiliskon tavoin pudottaa häntänsä.

 

Musta pacu on eteläamerikkalainen tetrakalalaji ja se kuuluu piraijoihin. Piraijoiden heimoon kuuluu noin 90 eri lajia. Musta pacu voi kasvaa yli sata senttiseksi ja painaa parhaimmillaan 40 kiloa. Tämän makeissa vesissä viihtyvän kalalajin ravintoa sadekausilla ovat siemenet, pähkinät ja hedelmät. Kuivina kausina ravinnoksi kelpaa jokien pohjan orgaaninen aines, mätänevät kasvit, eläinplanktonit, pikkukalat, nilviäiset ja hyönteisten toukat. Parvena liikkuvat ja terävähampaiset piraijat käyvät hurjasta maineestaan huolimatta harvoin ihmisen kimppuun.

 

Etelä-Amerikan vesistöissä ja ruohomailla elelevä keltainen anakonda kykenee kuristamaan kuoliaaksi isoja kahlaajalintuja, vesisikoja ja kaimaaneja. Keltainen anakonda kuuluu suojeltaviin lajeihin.

 

Mustamamba on Afrikan pisin myrkkykäärme ja sen pituus voi ylittää neljä metriä. Se on myös nopeudeltaan ylivertainen (20km/h). Jos mustamamba puree ja vastamyrkkyä ei ole saatavilla, uhri kuolee joko myrkyn aiheuttamaan tukehtumiseen tai sydämen rytmihäiriöön. Mustamamba pyrkii karttamaan ihmistä, mutta nurkkaan ajettuna se puolustautuu myrkkyhampaineen. Valtaosa myrkytyksistä tapahtuu ihmisen tunkeutuessa sen luontaiselle elinalueelle, kuten sokeriruokoviljelmille, joissa työskentelee tuhansia työntekijöitä.

Maailmassa elää noin 2700 käärmelajia, joista ainoastaan noin kolmesataa pystyy tappamaan ihmisen. Euroopassa todennäköisyys käärmeen puremaan on pienempi kuin salamaniskun. Suomessa asuvista käärmeistä ja liskoista saa lisätietoa esimerkiksi kirjasta Suomen käärmeet ja liskot.
Itse en tunne suurta pelkoa käärmeitä kohtaan, mutta hämähäkit saavat minut perääntymään takavasemmalle. En pysty sen tähden niitä täälläkään ikuistamaan.

Tropicariossa on yllättävintä ehkä se, kuinka paljon erilaisia lajeja on esillä. Jos tänne tulee, niin kannattaa varata aikaa ja tutustua lähemmin myös esimerkiksi skorpioniin, kilpikonniin tai Afrikan itäosissa viihtyvään lintuun, hopeasarvinokkaan. Tropicariossa tapahtuu myös aina välillä iloisia perhetapahtumia, kun käärmeet munivat ja saavat poikasia.