Halikonlahti – lintubongareiden aarreaitta

Koko alkukevät on ollut sään suhteen epävakaista pilvipuuroa, mutta tänään aurinko paistaa sisään säleverhojen lävitse ja ilma on mitä parhain keväiselle kävelyretkelle. Pakkaan kamerakassini mukaan ja lähden ulos.

Ulkona vastaan tuleva lämmin tuulahdus kertoo, että kevät on jo pitkällä. Kevään eteneminen näkyy hyvin erityisesti puiden kukinnoissa. Kirsikan kukat ovat jo täällä lakastuneet, mutta omenankukkasia vielä odotellaan. Parhaillaan kukkiva tuomi levittää ympäristöön voimakkaan, mutta hyvän tuoksun.

Tuomea on keskiajalla käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin, koska sen arveltiin torjuvan ruttoa. Puun kuori erittää myrkyllistä amygdaliinia. Nimi amygdaliini juontuu kreikan kielestä amygdálē, joka tarkoittaa mantelia. Tuomen luumarjoista voidaan valmistaa mehua tai likööriä ja murskattuna niitä voidaan käyttää mausteena. Marjat ovat myös lintujen mieleen. Lintujen mukana siemenet kulkeutuvat ympäristöön ja edesauttavat näin tuomen leviämistä uusille kasvupaikoille.

Suuntana merenranta

Ehdoton mielipaikkani täällä Salossa on Halikonlahti, jonne tänäänkin suuntaan. Lokkien kirkunasta päätellen meri alkaa kohta siintää edessäni.

Halikonlahti on 40 kilometriä pitkä alue, joka yltää Kemiön saaren kummaltakin puolelta aina Saloon saakka. Pitkä ja kapea lahti on sen verran matala, että merivesi vaihtuu heikosti. Alueelle laskevat joet tuovat virtauksien mukana ravinteita, jotka ovat johtaneet sen rehevöitymiseen. Rehevöitymisen seurauksena Halikonlahteen on muodostunut rikas lintukanta.

Upea kevätsää on saanut tänään liikkeelle sekä kalastajia että lintubongareita. Halikonlahden läpi kulkee reilun kolmen kilometrin pituinen merkitty luontopolku, jonka varrella on kahdeksan rastitaulua sekä kaksi lintutornia. Lintutorniin vievät jyrkät rappuset, joten hyvät ja turvalliset jalkineet tulevat tarpeeseen. Käyn piipahtamassa Timalitornissa, josta avautuvat hienot näkymät kaikkiin ilmansuuntiin.

Halikonlahdelle kannattaa ilman muuta ottaa kiikari mukaan, sillä kärsivällisyys usein palkitaan ja linssiin saattaa osua esimerkiksi harmaahaikara, merikotka, pikkutikka tai harvinainen kahlaajalintu, kuten alaskansirri tai mustajalkatylli. Alueella on tavattu kaiken kaikkiaan 260 eri lintulajia. Palokärjenkin olen täällä nähnyt. Yritin saada siitä kuvaa, mutta sillä kertaa se oli meistä nopeampi ja lehahti ylpeänä lentoon.

Lähes aina täällä saa ihailla myös kyhmyjoutsenia. Ne ovat melko kesyjä, mutta liian lähelle ei kannata mennä. Ne pitävät kyllä huolta omasta reviiristään, erityisesti pesimäaikoina, jolloin joutsen munii 3-10 munaa. Jos käy onnellisesti, niin joutsenemon perässä saattaa nähdä uiskentelevan kymmenen pehmoista untuvikkoa. Tutkimusten mukaan kyhmyjoutsen on elänyt maapallolla jo 11 000 vuotta eli koko jääkauden jälkeisen ajan. Vanhin rengastettu kyhmyjoutsen on ollut yli 18 vuoden ikäinen.

Jatkan kävelyäni sillan yli Vuohensaareen, jossa sijaitsee kaupungin leirintäalue. Kevään runsaiden sateiden ansiosta merivesi on korkealla. Suolalta tuoksuva leuto tuuli saa aikaan pientä aallokkoa, jonka voimasta vesi vaahtoaa pitkin rantakallioita.

Saavun Vuohensaareen kahden maissa ja kävelystä väsyneenä istahdan penkille katselemaan alla välkkyvää merta. Halikonlahti on ollut joskus tärkeä merireitti, joka on luonut purjehdusväylän sisämaahan. Lahteen kuuluu useita saaria, joista tällä hetkellä ainoastaan Kemiönsaareen on säännöllinen lauttayhteys. Halikonlahdella sijaitseva Sjölaxin merenlahti kuuluu Natura 2000- verkostoon ja se tarjoaa levähdyspaikan jopa 5000 merihanhelle sekä monen muun lajin edustajalle.

Pienen paussin jälkeen lähden patikoimaan takaisin kaupunkiin. Kävelyreitilläni merimaisema muuttuu vähitellen vehreäksi jokipenkereeksi, jota reunustavat suuret lehmukset. Puiston penkit täyttyvät ihmisistä, jotka haluavat ottaa pitkän ja pimeän talven jälkeen kaiken irti auringon tuomasta energiasta. Parhaiten kevättä symbolisoivat tulppaani-istutukset, jotka piristävät kaupunkikuvaa ja joiden täysin auenneet kukinnot enteilevät kevään vaihtumista kesään.