Varsinais-Suomen harmaakivikirkot – ikkuna keskiaikaan

Suomessa on jäljellä lukuisia keskiaikaisia kivikirkkoja. Erityisen paljon niitä on kuitenkin kotimaakunnassani Varsinais-Suomessa. Keskiaikaisiin kivikirkkoihin tutustumalla voit siirtyä hetkeksi ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin Suomesta tuli osa Ruotsin kuningaskuntaa ja katolisen kristinuskon vaikutuspiiriä. Kirkkorakentamisen kannalta keskiaika alkoi noin 1200-luvulta, jolloin rautakausi päättyi, ja kesti 1560-luvulle asti. Minua lähin keskiaikainen harmaakivikirkko on Halikossa sijaitseva Pyhän Birgitan kirkko. Se on parhaillaan julkisivuremontin alla, joten päätin etsiä maakunnan keskiaikaisia pyhäkköjä hiukan kauempaa.

Pyhän Laurin kirkko, Perniö

Kello herätti minut noin seitsemän aikoihin sunnuntaiaamuna. Pienen aamupalan jälkeen lähdin ajamaan Salon keskustasta kohti Perniön Pyhän Laurin kirkkoa. Kylmä ja kostea ilma oli nostattanut peltojen ylle sankan sumun, joka kietoi maiseman huntuunsa. Jotenkin aika tuntui pysähtyneen, kun saavuin korkeaharjaisen kirkon juurelle. Oli merkillistä ajatella, että saman näkymän olivat kohdanneet jo yli 500 vuotta sitten eläneet ihmiset. Ulkokuvia ottaessani alkoivat sormeni kohmettua nopeasti, joten päätin siirtyä sisälle kirkkoon. Siellä on sentään lämmintä.

Vuosien 1460-1480 välillä rakennetussa Pyhän Laurin kirkossa on kolmilaivainen holvaus, jota kannattelee neljä kahdeksansivuista pilaria. Kaksi holveista ovat monimutkaisia 40- jakoisia tähtiholveja ja tätä voidaankin pitää kirkon rakennusmestarin tunnusmerkkinä.

Kirkon pohjoislaivassa on nähtävissä kasvokuva (valokuvassa oikealla alhaalla), jonka hiuksista muodostuu ruode köynnösaiheelle sekä p-kirjainta muistuttava merkki. Kuva esittää tiettävästi kirkon maalarimestaria. Kirkkoholveja peittävät keskiaikaiset maalaukset on otettu esiin kalkista 1900-luvun alussa ja restauroitu 1960-luvulla.

Kirkon kuorissa on useita ikivanhoja hautalaattoja sekä puisia hautausvaakunoita, joita kuljetettiin hautajaiskulkueissa. Hautausvaakunoilla aateliset halusivat korostaa omaa erityisasemaansa. Pitäjän aateliston ja säätyläisten vaikutus näkyy myös kirkon esineistössä ja kalustossa. Muun muassa saarnastuoli ja epitafi-alttaritaulu on saatu kirkkoon lahjoituksina.

Alttarin edessä roikkuu suuri triumfikrusifiksi, jonka arvellaan olevan peräisin 1300-luvulta. Pyhän Laurin kirkossa on myös nähtävissä useita keskiaikaisia puuveistoksia. Kansan vakaumus kirkon koskemattomuudesta ja esi-isien työn kunnioittaminen arvellaan olleen syitä siihen, että veistoksia on säilynyt uskonpuhdistuksesta tähän päivään. Turun hiippakuntaan 1441 suunniteltu birgittalaisluostari piti sijoittaa Perniöön, mutta hanke raukesi ja luostari rakennettiinkin lopulta Naantaliin. Pyhän Laurin kirkko on säilynyt melkein ennallaan lukuun ottamatta 1710 muurattua tukipilaria.

Uskelan kirkko, Salo

Salon Uskelan kirkko sijaitsee melko lyhyen matkan päässä kodistani, joten päätin mennä torstaiaamuna sinne kävellen. Vaikka kyseessä onkin 1800-luvulla rakennettu kirkko, halusin ottaa sen vierailukohteekseni, koska Uskelan kirkko on itse asiassa aika mielenkiintoinen kombinaatio uudempaa ja vähän vanhempaa kirkkohistoriaa.

Aamuaurinko paistoi kirkkaana kun kapusin ylös kirkonmäkeä. Pureva tuuli sai ilman tuntumaan viileältä ja irtohiekan pöllyämään niin, että se teki hengittämisestä raskasta. Kirkon kellojen lyödessä kymmenen saavuin paikalle ja astuin avoimista ovista sisään tyhjään ja hiljaiseen kirkkosaliin.

Uskelan kirkko on sijainnut vuosisatoja Uskelanjoen varrella Isokylässä, arviolta neljän kilometrin päässä nykyisen Salon keskustasta. Jouluna 1825 kirkko kuitenkin vaurioitui pahoin maanvyörymän tähden ja se määrättiin purettavaksi. Uuden kirkon paikasta käytiin pitkällisiä kiistoja, mutta lopulta se päätettiin rakentaa samalle paikalle missä sijaitsi arviolta 1500-luvulla valmistunut Pyhän Annan kappeli. Vuonna 1830 keskiaikainen kappeli purettiin ja käytettiin uuden kirkon rakennusaineena. Nykyinen kuvassa näkyvä Uskelan kirkko valmistui 1832 arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelemana.

Uskelan kirkko on sisältä luterilaiseen tyyliin hyvin pelkistetty. Kuvassa näkyvän alttaritaulun on maalannut hovimaalari Robert Wilhelm Ekman vuonna 1849 ja se kuvaa Kristuksen ylösnousemusta. Kirkon kauneimmaksi yksityiskohdaksi mainittakoon sen sisäkatto, jota koristaa lähes 27 000 tähteä.

Naantalin kirkko

Naantalissa on mukava käydä erityisesti kesäisin. Edellisellä kerralla täällä käydessäni olin törmätä itse presidenttiin. Nyt Marianpäivän aamuna sain katsella kaupunkia, jossa ei liikahtanut haavanlehtikään. Sisällä kirkossa tuntui olevan kuitenkin normaalia enemmän toimintaa. Kuorolaulu kaikui kirkon holveissa ja rippilapset valmistelivat alttaria ehtoollista varten.

Naantalin kirkko on toiminut keskiajalla luostarina. Luostaria oli haluttu jo kauan Turun hiippakuntaan, kunnes päätös birgittalaisjärjestön perustamisesta tehtiin viimein vuonna 1438. Aluksi luostarin paikaksi valittiin Maskun pitäjässä sijaitseva Karinkylä. Sen maa-aines ei kuitenkaan soveltunut rakentamiseen. Muutama vuosi myöhemmin luostari sai luvan siirtyä Perniöön, mutta siirtoa ei koskaan tehty. Syy oli siinä, että ritari Djekn vaimoineen lahjoittivat Raision Ailosissa sijaitsevan tilansa. Sen sijainti ja laajuus sopivat suunnitelmiin täydellisesti. Lopulta kuningas Kristoffer Baijerilainen antoi siunauksensa luostarin siirtoon elokuussa 1443, jota voidaan pitää myös luostarin perustamisajankohtana.

Luostariyhteisön perustaja

Pyhä Birgitta oli ruotsalainen profeetta, ja mystikko, joka perusti Naantalin birgittalaisjärjestön Ordo Sanctissimi Salvatorisin. Legenda kertoo, että Birgitan syntymäyönä paikallinen pappi sai näyn, jossa Neitsyt Maria kertoi kirja kädessään, Birger Perinpojalle syntyneen tyttären, jonka ihana ääni kuultaisiin vielä ympäri maailmaa.

Birgitasta tuli kahdeksan lapsen äiti, leski ja pyhiinvaeltaja. Hän solmi elämänsä aikana vaikutusvaltaisia suhteita eritoten kotimaassaan Ruotsissa sekä Italian Roomassa, jossa hän vietti loppuelämänsä. Birgitasta tuli aikansa tärkeä uskonnollinen ja poliittinen vaikuttaja. Paavi Paavali II kruunasi Pyhän Birgitan Euroopan suojeluspyhimykseksi vuonna 1999. Pyhän Birgitan kirkon edessä olevassa nunnapatsaassa lukee sanat Vallis Gratiae, armon laakso, jonka ympärille Naantali perustettiin. Nimi mainittiin ensimmäisen kerran luostarihankkeen yhteydessä tammikuussa 1440. Mäeltä, jossa Pyhän Birgitan kirkko sijaitsee, avautuvat hienot näkymät alas merelle. Tosin meren läheisyyden tähden paikka on usein tuulinen ja näin varhaiskevään aamuna myös hyisen kylmä. Kuinkahan kalsea paikka luostari on ollut keskiaikana?

Elämä luostarissa

Kun nunnakokelas saapui luostariin ensimmäistä kertaa nunnavihkimiseensä, hän käveli sisään Armon ja kunnian portti –nimisestä oviaukosta. Sen jälkeen piispa vastaanotti kokelaan ja vihki tulokkaan tehtäväänsä.

Eräs arkeologi Elias Brenner löysi 1600-luvun loppupuolella Turun tuomiokirkon melkein romahtamaisillaan olevasta komerosta käsikirjoituksen, jonka kirjoitus viittasi keskiaikaan. Sata vuotta myöhemmin sama käsikirjoitus päätyi Tukholman Kuninkaalliseen kirjastoon. Tämä lääkeyrttejä käsittelevä kirja on vanhin Suomessa tunnettu keskiajalta säilynyt sairauksien hoitoa käsittelevä teos. Kirja löytyy nyt kirjastoista suomeksi käännettynä nimellä ”Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja”.

Naantalin kirkon kolmilaivainen runkohuone on Suomen suurin keskiajalla valmistettu yhtenäinen kirkkotila. Sen itäpäässä on kaksikerroksinen itäsakaristo, jonka eteläpuolella on 1600-luvulla tehty porrashuone ja viinikellari. Runkohuoneen länsipäässä on 1790-luvulla rakennettu barokkityylinen torni. Kuvassa näkyvä kookas triumfikrusifinksi on syntynyt Naantalin munkkien valmistamana 1400-luvulla.

 

Keskiaikaista esineistöä edustaa Naantalin kirkossa muun muassa sakramenttikaappi, jossa on säilytetty siunattua ehtoollisleipää. Yllä näkyvä hyvin säilynyt alttarikaappi on peräisin 1400-luvulta. Se on kuvaelma Neitsyt Marian taivaallisesta kruunauksesta.

Koristeellisen saarnastuolin on lahjoittanut vuonna 1622 Naantalin kirkolle sotapäällikkö Henrik Fleming puolisoineen ja sen on arvioitu edustavan mahdollisesti pohjoissaksalaista tai hollantilaista tyyliä.

 

Pyhän Henrikin kirkko, Nousiainen

Reilun tunnin ajomatkan päässä Salosta Turun ohi lounaaseen sijaitsee Nousiaisten kunta. Hirvijoen korkealla rantatörmällä Nousmäellä sijaitsee yksi mantereen vanhimmista kirkoista Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko.

Matkalla Nousiaisiin näen kaksi suurta joutsenta kaartavan vain vähän auton kattoa korkeammalta. Lienevätkö olleet muuttomatkalla? Navigaattorin takkuillessa, joudun kiertelemään Nousiaisten mutkaisia teitä jonkin aikaa, ennen kuin kirkko viimein löytyy. Pyhän Henrikin kirkkoon pääsee muuten joko kuvassa näkyvää siltaa pitkin, taikka sillalta tultaessa hiukan matkaa oikealle ajaen. Kirkon kyltin kohdalta käännös vielä oikealle ja olet kirkon pihalla.

Ensimmäinen maininta Nousiaisten kirkosta on vuodelta 1232. Nousiaisissa on saattanut olla kuitenkin useita puukirkkoja jo ennen tätä aikaa. Kivikirkon on arvioitu valmistuneen viimeistään 1430-luvulla.

Pyhän Henrikin kirkon luostarimaiseen ulkoasuun on vaikuttanut mahdollisesti sinä aikana toiminut Piispa Johannes I, joka ennen virkaan tuloaan toimi Sigtunan dominikaaniluostarissa esimiehenä.

Piispa Henrikistä

Legendan mukaan Ruotsin kuningas Erik teki ristiretken läntiseen osaan Suomenniemeä vuonna 1155 mukanaan todennäköisesti Englannista kotoisin ollut kirkonmies Piispa Henrik. Heidän tavoitteinaan oli liittää Suomi Ruotsin kuningaskuntaan sekä juurruttaa kristillinen usko Suomeen. Erikin palattua Ruotsiin Piispa Henrik jäi valvomaan Suomen kristillistä kehitystä. Tämä työ päättyi tunnetulla tapaa, talonpoika Lallin surmattua Henrikin Köyliönjärven jäällä 1156. Henrik sai marttyyrin arvonimen ja hänet haudattiin Nousiaisten kirkkoon, josta tuli Suomen kristillisen elämän keskus.

Arvellaan, että osa Piispa Henrikin jäännöksistä jäivät Nousiaisten kirkkoon hänen muistokseen tehtyyn sarkofagiin, jossa olisi tila luiden säilyttämistä varten. Tätä sarkofagia sain etsiskellä kirkosta jonkin aikaa, vaikka se oli ollut koko ajan silmieni edessä, aivan kirkon alttarin tuntumassa. Paikka oli aikanaan tarkoituksella valittu niin, koska pyhimykset sijoitettiin kirkoissa alttariin nähden kristuksen oikealle puolelle.

Sarkofagin valmistusmateriaali on tummaa kalkkikiveä ja sen on päällystetty kaiverretulla messinkilevyllä. Levyyn on kuvattu tapahtumia Piispa Henrikin elämästä. Sarkofagin sisällä on ollut todennäköisesti puinen arkku. Sen päätyyn on sijoitettu avattavat luukut.

Nykyisen kivikirkon kaivauksista on löydetty yli 50 keskiaikaista rahaa, josta vanhin on 1300-luvun alkupuolelta. Kirkon holveissa on nähtävissä keskiaikaisia maalauksia, jotka tuotiin esille 1936 kalkkikerrosten alta. Keskellä kirkkoa riippuu 1500-luvulta peräisin oleva triumfikrusifinksi. Ristin päihin on kuvitettu kotka, enkeli ja siivekäs jalopeura ja oinas.

Turun tuomiokirkko

Turun tuomiokirkossa olen vieraillut viimeksi vuosi sitten jouluna, jolloin kävin pikaisesti valokuvaamassa Tottin-hautakappeliin rakennettua jouluseimeä.

Unikankareen matalalla kukkulalla sijaitsevan Turun tuomiokirkon rakennusajankohta ajoittuu todennäköisimmin 1200-luvun loppupuolelle. Se on rakennettu silloin joko puusta tai kivestä. Kirkkoa on ympäröinyt ilmeisesti neliporttinen, korkea kivimuuri. Porteista kaksi on ollut tornimaisia ja toisessa niistä on ollut ulkosaarnastuoli.

Useat tulipalot ovat kurittaneet tuomiokirkkoa vuosien 1425-1827 välillä. Keskiaikaisia esineitä on onnistuttu säilyttämään kirkossa kuin ihmeen kaupalla. Niihin pääsee tutustumaan kirkon yhteydessä toimivassa tuomiokirkkomuseossa, jonne voi kivuta kirkon aulan rappusista. Jätän museokäynnin kuitenkin seuraavaan kertaan ja raotan tuomiokirkon raskasta ovea mennäkseni sisään. Huomaan, että yhdessä kappeleista on parhaillaan jumalanpalvelus käynnissä, joten yritän kulkea hiljaa käytävillä.

Tuomiokirkon keskikäytävän päässä on Kaikkien Pyhien kappeli. Sen holvi muurattiin vuosien 1627-1628 välillä tulessa vaurioituneen alkuperäisen holvin tilalle. Katossa näkyvät enkelin kuvat ovat R.W. Ekmanin käsialaa.

Turun tuomiokirkko on toiminut useita satoja vuosia hautapaikkana ja sen lattian alle on haudattu tuhansia ihmisiä. Siellä on lähes sadan historiallisesti merkittävän henkilön hautakammiota sekä laskematon määrä multahautoja.

Kuvassa oikealla, Carl Ludvig Engelin suunnitteleman saarnastuolin ja rauta-aidan takana näkyy Piispa Hemmingin pyhäinjäännösarkku. Se koostuu pienemmästä arkkusesta ja suuresta katoksellisesta telineestä. Pyhäinjäännösarkku on ollut aikanaan mukana kirkon uskonnollisissa kulkueissa. Jottei reliikkejä hävitetty uskonpuhdistuksen jälkeen, ne laitettiin turvaan arkkuun, johon kuului pieni lukolla varustettu ovi.

Piispa Hemmingin arkusta on myöhemmin löydetty luunsiru, johon oli kiinnitetty 1300-luvulta peräisin oleva pergamenttiteksti. Teksti paljasti luun kuuluneen melko varmasti Piispa Henrikille. Nyt tämä yllä olevan kuvan keskellä esiintyvä Piispa Henrikin kyynärvarren luunsiru on lainassa Pyhän Henrikin katolisen katedraalin alttarissa Helsingissä.

Turun tuomiokirkko on Suomen ainoa keskiaikainen basilika, jossa kirkon keskikäytävä eli laiva on muita laivoja korkeampi, jolloin valo pääsee sisään sen yläikkunoista. Tätä pohjoismaiden pisintä kirkkokäytävää pitkin astelee joka vuosi vihille kymmeniä vihkipareja. Nykyään tuomiokirkossa järjestetään myös erilaisia tilaisuuksia, kuten kirkkokonsertteja.

Pyhän Bartolomeuksen kirkko, Pertteli

Lähdin ajamaan Salosta Somerontietä pitkin kohti Perttelin kylää. Pertteliin matkaa Salon keskustasta noin vartissa. Varhaisena sunnuntaiaamuna vastaantulevaa liikennettä on vielä todella vähän. Onneksi aamut ovat jo sen verran valoisia, ettei tarvitse jännittää pimeästä tielle sinkoilevia hirviä tai metsäkauriita. Tällä tiellä kannattaa silti olla aina tarkkana.

Saavun kohteeseeni Perttelin keskustaan yhdeksän tienoilla. Siellä sijaitsee Pyhälle Bartolomeukselle omistettu harmaakivikirkko, joka on valmistunut 1500-luvulla. Ensimmäinen puukirkko on rakennettu paikalle ilmeisesti jo 1400-luvun alussa. Varhaisin tieto kirkon pyhittämisestä Pyhälle Bartolomeukselle on peräisin kirjamuistosta, jonka alkulehdelle on kirjoitettu Benedictus-nimisen miehen omistusteksti 1500-luvun käsialalla. Bartolomeus oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Kristillisen perimätiedon mukaan hän kohtasi marttyyrikuoleman Armeniassa, jossa hänet nyljettiin ja ristiinnaulittiin.

Sanotaan, että Joensuun kartanon herra, Henrik Horn yhdessä puolisonsa Kerstin Klausdotterin kanssa ovat rakennuttaneet Perttelin, Salon ja Halikon kirkot hyvityslahjana Kerstinin isän rikoksesta. Legendan mukaan Kerstinin isä olisi surmannut vaimonsa ja poikansa polttamalla heidät Vesilahden Laukon kartanoon. Pyhä Bartolomeus on esiintynyt 50-luvulta asti Perttelin kotiseutuvaakunan aiheena.

Kirkon kuorissa on uusgoottilaiseen tyyliin kehystetty alttaritaulu. Sen on maalannut Robert Wilhelm Ekman, joka oli 1800-luvulla toiminut taidemaalari. Ekman oli romanttisen muotokuvamaalauksen mestari. Alttaritaulu on valmistunut vuonna 1870 ja se kuvaa enkeliä lohduttamassa Kristusta yrttitarhassa.

Suomi on täynnä toinen toistaan upeampia keskiaikaisia kirkkoja. Mikäli mielit päästä tutustumaan näihin, kannattaa käynnit ajoittaa kesäaikaan, jolloin moni kirkoista muuttuu tiekirkoiksi ja ne ovat auki yleisölle muinakin ajankohtina kuin kirkkomenojen aikaan. Kirkkokierroksesta saa eniten irti joko perehtymällä itse etukäteen sen historiaan tai osallistumalla opastettuihin kierroksiin paikan päällä.

Hyvää matkalukemista aiheesta tarjoaa esimerkiksi professori Markus Hiekkasen kirja Suomen keskiajan kivikirkot.