Suomen keskiaikaiset linnat – ritariajan perintö

Kostea ilma on työntänyt suuria sumumassoja taivaalle eikä aurinko juuri näyttäydy paksun pilviverhon takaa ajaessani pitkin Hämeen Härkätietä. Tarkoituksenani on tänään tutustua Hämeen linnaan, joka on yksi Suomen tärkeimmistä ritariajan muistomerkeistä. Matkareittini myötäilee metsäisiä tietaipaleita ja Torronsuon kansallispuistoa, jonka kautta ajomatkani etenee Forssaan ja sieltä Hämeenlinnaan.

Tutkijat arvelevat, että Turusta Hämeen linnaan johtanut Hämeen Härkätie olisi ollut ainakin polkuna olemassa jo rautakauden loppupuolella. Suomen keskiaikaisen linnanrakentamisen juuret ovat syntyneet niin ikään rautakaudella, jolloin asutuskeskuksia pyrittiin puolustamaan levottomina aikoina linnavuorista käsin.

Korkealla moreenikukkulalla sijaitsevan Hämeen linnan perustamisajankohdaksi on sen muuraustavan perusteella arvioitu 1270–1290-lukua. Sen edeltäjänä on ollut Hakoisten linnavuori, jonne myöhemmin rakennettiin kiinteä tukikohta Birger-Jaarlin 1239 tekemän ristiretken jälkeen. Jaarli Birgerin päämääränä oli hämäläisten asuttaman maakunnan yhdistäminen kiinteämmin emämaahan Ruotsiin.

Perillä linnassa

Noin kello kahden maissa iltapäivällä saavun Hämeenlinnan keskustaan, linnan pihamaalle. Parkkeeraan autoni ja lähden kävelemään kohti vallihaudan ympäröimää linnaa ja sen sisäpihaa. Korkean kaariportin takana, mukulakivisen mäen päällä kohoavien korkeiden linnanmuurien tiiliornamentiikka on ainutlaatuinen, sillä tiilen käyttö rakennusaineena on ollut keskiajalla harvinaista.

Tiili oli edistyksellinen rakennusmateriaali, koska sillä voitiin toteuttaa edustavampia tilaratkaisuja sekä koristeellisempia yksityiskohtia. Juuri linnan pihan julkisivun tiiliornamentiikan perusteella on voitu päätellä, että Hämeen linnan laajennustyöstä on todennäköisesti vastannut ulkomaalainen muurarimestari. Knut Draken mukaan Hämeen linnan tiililinnavaihe on ajoittunut 1300-luvun puolivälistä seuraavan vuosisadan puoliväliin. Linnan sisäpihalta näkyy hyvin sen erilaiset rakennusvaiheet.

Eräs venäläiskronikka kertoo Novgorodilaisten tehneen 1311 hävitysretken Hämeeseen, jossa kansa tunnusti Rooman uskon. Sen jälkeen he purjehtivat pitkin Mäntsälänjokea ja piirittivät Vanajn linnaa kolme päivää ja kolme yötä tuhoten kaikki ympäristössä olleen, niin, ettei karjastakaan jätetty jäljelle ainoatakaan sarvea. Tämän jälkeen Novgorodilaiset vetäytyivät rannikolle. Tutkijoilla on ristiriitainen käsitys siitä oliko kyseessä ollut Hakoisten muinaislinna vai Hämeen linna.

Joka tapauksessa kymmenen vuotta myöhemmin Hämeen linna menetti 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan tähden tehtävänsä itäisenä etuvartiona. Hämeen linnan tehtäväksi muodostui toimiminen lääninhallintopaikkana ja armeijan varikkona. Hämeen linnasta alkoi myös muodostui vähitellen umpilinna.

Kruunun ja kirkon valta-asetelmat

Linnan hallinnosta vastasivat aluksi Turun piispat, jotka kuninkaan kanslereina olivat vastuussa kirkollisesta ja maallisesta hallinnosta. Kun Birger Jaarlin pojasta tuli Suomen herttua 1284 oli keskusvalta saanut maallisen käskynhaltijansa ja edellytykset lääninhallinnolle oli luotu. Kirkkoa hallitsi tuomiokapitulin perustamisen jälkeen paavin siunauksella valittu piispa. Näin sekä kirkko että kruunu olivat löytäneet hallintonsa lopullisen muodon.

Hämeen linna toimi keskiajalla sotilasasemana sekä maakunnan hallinto- ja veronkannon keskuksena. Linnassa asui muun muassa linnanvouti, joka oli tyypillisesti kuninkaan käskyttämä lääninherra. Linnanvoutien mielivalta teki talonpoikien asemasta tuona aikana varsin turvatonta. Linnassa oli myös asemiehiä eli svennejä, jotka olivat vapaaehtoisia sotilasammattiin harjaantumaan tulevia aatelisnuorukaisia. Asemiehillä oli myös palvelijoita eli renkejä. Lisäksi linnassa oli huoveja, jotka olivat tavallisia sotureita.

Hämeen linna on ollut suojana sekä ulkoista vihollista vastaan että maakunnan sisäisen hallinnon ja järjestyksen ylläpitämiseksi.

Tänään lauantai-iltapäivänä täällä Hämeen linnassa ei minun lisäkseni ole kovin montaa vierailijaa, joten saan tutkia tiloja aivan rauhassa. Ensimmäisenä suuntaan askeleeni kohti linnantupaa.

Linnantupa on Suomen vanhin keskiajalta säilynyt juhlapaikka. Keskiajalla pöytätapoja määrittivät vallitsevat käyttäytymisnormistot, jotka noudattivat tiukkaa hierarkiaa. Ylimpänä arvoasteikossa olivat kuningas ja aatelisto, sen jälkeen tulivat palvelusväki ja maatyöläiset. Pitosalin päätyyn oli varattu kunniapaikat isännälle ja tärkeimmille vieraille.

Hämeen linna toisen kerroksen huonejärjestys noudattelee samaa mallia kuin mannermaan ja Preussin linnat. Linnan lounaissiipeen on entisöity ristiholvattu kaksilaivainen kuninkaan sali. Vastapäätä samanlaista huoneparia on arveltu olleen linnantupa sekä käskynhaltijan kamari. Kaksihuoneisten huoneistojen välillä liikuttiin solakäytäviä pitkin. Hämeen linnan kuninkaan sali sai nimensä Kustaa II Adolfin vierailtua linnassa vuonna 1614. Sali on entisöity 1960-luvulla.

Ensimmäiset savujohtoiset uunit rakennettiin Hämeen linnan Kukkotornin kulmassa sijaitseviin kamareihin. Kukkotornin rakennusajankohdaksi on arvioitu 1300-luvun alkupuoliskoa.

Vanhimmat Hämeen linnasta löytyneet rahat ovat olleet vuodelta 1320. Metallirahoja on esiintynyt Suomessa viikinkiajalta lähtien, vaikka silloin vaihdon välineenä toimivat myös turkikset. Suomessa tehtiin myös kopioita vierasmaalaisista rahoista. Rahan arvo nojautui niissä käytettyihin metalleihin.

Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulla valtakunnan hallintoa uudistettiin ja linna muuttui valvotuksi tukikohdaksi. Samalla se alkoi vähitellen rappeutumaan. Kun linnan Etelätorni räjähti 1500-luvun lopulla Nuijasodassa, käynnisti se linnassa laajat korjaustoimet. Tämä koillissiiven sali, jossa nyt seison, on jätetty entisöimättä keskiaikaiseen asuunsa.

Suuri Pohjan sota 1700-luvulla kasvatti linnan merkitystä sotilaallisena tukikohtana. Linnassa aloitettiin laajamittaiset rakennustyöt kehämuurien kunnostamiseksi ja maavallin ajanmukaistamiseksi. Linnoitusteknisesti ainutlaatuisten maavallien rakentaminen jatkui vielä 1800-luvun alkuvuosikymmenille asti.

Saan linnankierrokseni päätökseen vain vähän ennen sulkemisaikaa ja suuntaan väsyneet askeleeni mukulakivistä katua pitkin takaisin 2000-luvun maisemiin.

Hämeen linnaan kannattaa ehdottomasti tulla tutustumaan ajan kanssa. Erityisesti nyt, sillä tänä vuonna (2015) tulee kuluneeksi 150 vuotta Hämeenlinnasta kotoisin olleen säveltäjämestari Jean Sibeliuksen syntymästä ja linnassa voi perusnäyttelyn lisäksi tutustua Sibeliuksen lapsuuden ja nuoruuden maailmasta kertovaan näyttelyyn. Kannattaa myös käydä katsomassa maisemakuvista koostuva valokuvanäyttely ”Sibeliuksen maisema”.

Turun linna

Saavun bussilla jo ennen kymmentä Turkuun, joten päätän käydä ensin tavaratalo Wiklundilla aamukahvilla ja hypätä sen jälkeen sataman suuntaan menevään paikallisbussiin, joka pysähtyy myös Turun linna kohdalla.

Yhden kahvin ja aamun lehden selailun jälkeen liikutan itseni Kauppatorin poikki bussipysäkille. Kahtatoista yli kymmenen ykköslinjan paikkuri starttaa liikkeelle Turun ruotsalaisen teatterin edestä ja kuljettaa minut kolmen euron hintaan Turun linnan eteen.

Saavun linnan pihalle ja jään tuijottamaan korkealla kohoavaa linnarakennusta, joka on toiminut näyttämönä niin monille historiallisesti merkittäville tapahtumille. Astuttuani sisälle kaariholvatusta oviaukosta, aloitan tutkimusmatkani keskiaikaiseen linnaelämään.

Turun linnaa ryhdyttiin rakentamaan pienelle saarelle samalla ajanjaksolla kun Suomesta tuli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Kun Kaarle Kustaanpojasta tuli suomalaisten käskynhaltija, Suomen asema Ruotsin valtiokoneistossa vakiintui. Linnoja rakentamalla kruunu halusi turvata valtakunnan itäisen osan, Suomen sekä Länsi-Karjalan puolustuksen ja hallinnon. Turun linnan lisäksi aloitettiin samoihin aikoihin myös Viipurin, Hämeen ja Raaseporin -linnojen rakentaminen.

Turun linnan perustamisajankohdaksi on arvioitu vuotta 1280 Uppsalan tuomiokirkon kaniikin Ericus Olainin kronikan pohjalta. Aurajoki oli 1200-luvun loppupuolella lähes neljä metriä nykyisen vedenpinnan yläpuolella ja siksi jokisuukin näytti silloin toiselta kuin nykyisin. Sijainti oli oivallinen, koska linnasta käsin pystyttiin valvomaan Aurajoen liikennettä ja samalla ylläpitämään meriyhteyksiä Ruotsiin. Linna tarjosi suojaa myös Turun keskiaikaiselle kaupungille. Sotilaskäyttöön tarkoitetussa linnassa toimi varuskunta, jota johti linnanpäällikkö tai kuninkaan käskynhaltija. Linnassa toimi lisäksi vankeinhoito, vaikkakin sen tärkein tehtävä oli kuitenkin verovarojen kerääminen.

Jään tutkimaan linnakierroksen alkupäässä esillä olevaa pienoismallia, joka havainnollistaa linna-aluetta paremmin mitä ulkoa käsin sen pystyy hahmottamaan.

Aurajoen suussa sijaitsi aluksi suorakaiteen muotoinen linnoitus, kastelli, jonka länsipäässä oli torni sekä kullakin sen sivulla portti. Kehämuurin sisäpuoli piti sisällään ainoastaan kaksi muurattua rakennusta sekä kenttäalueen, jonne voitiin majoittaa suuria sotajoukkoja. Leirilinna rakennettiin tasaisen muotoisista harmaakivistä. Linnanleiristä tehtiin herttua Valdemarin aikana 1300-luvun alkupuolella umpilinnoitus ja ajan saatossa siitä muodostui jykevä harmaakivilinna.

Suorakaiteen muotoinen päälinna on Turun linnan vanhin osa, jonka läntisestä sekä itäisestä päädystä kohoavat nelikulmaiset tornit. Päälinnan ulkopuolelle alettiin rakentaa 1400-luvulla esilinnaksi kutsuttua varustusta, josta oli sisäpihan kautta kulku päälinnan puolelle.

Juonitteluja ja poliittista valtapeliä

Turun linna on ollut historiansa aikana monien poliittisen kiistojen näyttämönä.
Ruotsin kuninkaan Maunu Birgerinpojan kuoltua 1290, kruunun sai hänen vanhin poikansa Birger. Birgerin veljistä tuli molemmista herttuaita; Erikistä Sördermanlannille ja Valdemarista Suomelle.

Erik ja Valdemar eivät voineet hyväksyä kruunausta, vaan vangitsivat kuninkaan ja kiristivät häntä tekemään sopimuksen, jonka mukaan Erik ja Valdemar pystyivät omissa herttuakunnissaan toimimaan lähes itsenäisinä ruhtinaina. Valdemar sai hallittavakseen suurimman osan Suomea ja samalla myös Turun ja Hämeen linnat.

Vangittuna virunut kuningas Birger janosi kuitenkin kostoa. Vuonna 1317 herttuaat houkuteltiin viekkaudella Nyköpingin linnaan, jossa heidät teljettiin tyrmään ja sen avain heitettiin koskeen. Lopulta sekä Valdemar että Erik nääntyivät nälkään tyrmässään.

Seuraava vuosi toi tullessaan kuitenkin jotain pahempaa. Vuonna 1318 Turkua kohtasi yksi sen historian pahimmista tragedioista. Novgorodilaiset hyökkäsivät ja polttivat kaupungin ja samassa yhteydessä myös Turun tuomiokirkon sekä Kuusiston piispankartanon.

Nyköpingin tapahtumien jälkeen epäluottamus kuningas Birgeriä vastaan kasvoi. Suomen käskynhaltija ja valtaneuvos Matts Kettilmundinpoika karkotti kuninkaan maanpakoon ja kukisti lisäksi Tanskaa hallinneen Erik Menvedin, joka oli hyökännyt Skooneen Birgerin avuksi. Turussa Matts Kettilmundinpoika eli rikasta ritarielämää, feodaaliruhtinaana yhdessä vaimonsa Adelheidin ja tyttärensä Ingridin kanssa, useiden palvelijoiden ympäröimänä. Turun linnasta oli tullut nyt koko valtakunnan keskus.

Turun linnan levottomuudet eivät päättyneet tähän, sillä lisää ongelmia oli luvassa. Maunu Eerikinpoika, joka oli noussut hallitsijaksi kesällä 1319, riitautui herttua Albert Mecklenburgilaisen kanssa 1300-luvun puolivälissä. Albert Mecklenburgilainen piiritti joukkoineen Turun linnaa yli kahdeksan kuukautta, joka päättyi Turun linna palamiseen ja antautumiseen. Palo sorrutti muun muassa keskiaikaisen kuninkaansalin holvit.

Kun vuonna 1441 Turun linnaa hallitsi maan käskynhaltijaksi määrätty Kaarle Knuutinpoika Bonde, linna valloitettiin Eerik Akselinpoika Tottin toimesta. Linna joutui tällöin tanskalaisen unionikuninkaan käsiin. Knuutinpoika Bonde otti linnan uudelleen valtaansa seitsemän vuotta myöhemmin.

Seuraavalla vuosisadalle Ruotsin kuninkaaksi kruunattiin Kristan II, joka sai hallittavakseen Suomen linnat. Tuona aikana käydyt Kalmarin unionin kiistat johtivat siihen, että Kuningas Kristian surmautti kruunajaisjuhlissaan korkea-arvoisia ruotsalaisia. Tapahtumaa kutsutaan Tukholman verilöylyksi, josta seurasi lopulta kapina. Kapinan yhteydessä unionivaltaa vastustanut Kustaa Vaasa joukkoineen onnistui valloittamaan Turun linna vuonna 1523.
Historian tapahtumista voidaan päätellä Turun linnalla olleen merkittävä asema niin sotilaallisesti kuin myös symbolisena vallan keskittymänä.

Saavun itäisen portinvartijan kamariin, josta käsin voitiin linnan porttia avata nostamalla ylös rautainen ristikkoportti ja laskemalla laskusilta. Portissa oli myös ansalattia, joka voitiin tarvittaessa nostaa pystyyn. Itäisen portinvartijan huoneessa huomioni kiinnittyy valkoiseksi rapatun seinän maalauksiin. Vasemmanpuolinen maalaus on kuvaelma 1500-luvulla käydyistä Pavian taisteluista ja suoraan edessäni oleva esittää pohjoissaksalaisen muodin mukaisesti pukeutunutta aatelispariskuntaa. Ne on tehty niin kutsutulla al secco – tekniikalla eli ne on maalattu kuivalle kalkkilaastipinnalle.

Turun linna oli tärkeä hallinnollinen keskus, jossa Ruotsin kuninkaalliset majoittuivat käydessään Suomessa. Kustaa Vaasan aikaan linnaa uudistettiin ja korjattiin monin tavoin. Kuninkaan vierailtua linnassa vuonna 1530, maalattiin hänen vierailunsa kunniaksi nämä itäisen portinvartijan kamarissa näkyvissä olevat seinämaalaukset. On ihmeellistä miten miltei viisisataa vuotta vanhat maalaukset on saatu säilymään tähän päivään.

Yksi linnan kauneimmista tiloista on mielestäni nunnakappeli. Se rakennettiin alun perin luultavimmin linnanherran yksityiskäyttöön ruokasaliksi, mutta perimätiedon mukaan Juhana herttuan katolinen puoliso Katariina Jagellonica käytti sitä aikanaan yksityisenä kappelina. Hämärän kappelin katseenvangitsijana toimivia kalkkipylväisiä tähtiholveja kannattelee teräsrakenne. Holvin muoto viittaa sen rakentajan tulleen joko Baltiasta tai Itä-Preussista. Alkuperäiset holvit on purettu 1790 ja ne entisöitiin 1950-luvulla.

Saavun kierroksellani kaariholvattuun saliin, jonka korkeista goottilaisista ikkunoista avautuu näkymä linnan sisäpihaan. Kyseessä on Turun linnan yksi merkittävämpiä huoneita, keskiaikainen kuninkaansali.

Kuninkaansali on ollut tärkeä maallinen huone, jossa ovat keskiajalla vierailleet useat pohjoismaalaiset kuninkaat ja valtiomiehet, kuten Maunu Eerikinpoika, Kristian I, Eerik Pommerilainen ja Kustaa Vaasa. Kuninkaansali oli paitsi hallintosali, myös linnan tärkein juhlasali. Kuninkaan asuinhuoneena toimi salin takana sijaitseva kamari. Kuvassa näkyvät pylväät on valmistettu Särkisalon Förbyn kylän kalkkikivestä.

Turun linnan keskiaikaisesta kuninkaansalista löytyy myös rekvisiittaa myöhemmin tänä vuonna ensi-iltaan tulevasta elokuvasta The Girl King, jota on kuvattu Turun linnassa. Elokuvan on ohjannut Mika Kaurismäki ja se on valmistunut yhteistuotantona Saksan, Ruotsin, Kanadan, Ranskan ja Suomen kanssa.

Elokuva kertoo kuningatar Kristiinasta, joka hallitsi Ruotsia 1632-luvulta lähtien. Kristiina oli epäsovinnainen kuningatar, joka onnistui valtakaudellaan herättämään monenlaista pahennusta aikalaisissaan. Kristiinan luovuttua vuonna 1654 kruunustaan, hän kääntyi katolilaiseen uskoon. Kristiinan aikana Ruotsin hovi kohosi kuitenkin lyhyeksi aikaa Euroopan suurimmaksi kulttuurikeskukseksi.

Kristiinaa elokuvassa esittää Malin Buska. Toisessa pääroolissa nähdään valtakunnankansleri Axel Oxenstiernana ruotsalaisnäyttelijä Michael Nyqvist, joka on tuttu muun muassa elokuvasta ”Miehet, jotka vihaavat naisia”. The Girl King -elokuvassa esiintyy myös tuttuja suomalaisnäyttelijöitä, kuten Samuli Edelman, Laura Birn, Mikko Leppilampi, Ville Virtanen, Hannu-Pekka Björkman ja Jarmo Mäkinen.

Turun linnassa on yhteensä kolme kirkkoa, joista viimeisintä keskiaikaista rakennushanketta edustaa 1400-luvulla rakennettu Sturenkirkko. Linnan ollessa valtionhoitaja Sten Sturen hallussa linnassa suoritettiin keskiajan suurimmat rakennustyöt. Sturen aikana linnan itätornia korotettiin ja linna sai nunnakappelinsa. Sturenkirkon pyhimysveistokset ovat pääosin peräisin 1400-luvulta.

Linnan arvokkaimpiin esineistöön kuuluu Nürnbergin valloituksen kunniaksi upseeri Stackelbergille lahjoitettu komea myöhäisrenessanssikaappi. Se on tehty tammesta ja siinä on pähkinäpuusta veistettyjä eläin- ja ihmishahmoja. Kaapin koristeluun on käytetty kahtakymmentä eri puulajia.

Kuninkaansalin on rakennuttanut Juhana herttua 1550-luvulla. Salin alkuperäiset rakenteet ovat tuhoutuneet 1614 riehuneessa tulipalossa, mutta ne ovat myöhemmin entisöity.

Juhana herttuan valtakautena Turun linna sai todistaa loisteliasta hovielämää. Arkipäivisin hoviväki aterioi kuninkaansalissa ja se toimi lisäksi myös odotushuoneena. Mitä arvokkaampi vieras, sitä pidemmälle herttuankamaria hänen onnistui edetä.

Turun linnan historiaa ovat värittäneet monet hallitsijat ja linnan isännyydestä on käyty verisiä taisteluja. Linnan tarjoama puolustuksellinen suoja on tarjonnut hyvät edellytykset poliittisten päämäärien toteuttamiselle. Turun linnaa ja muita keskiaikaisia linnoja ovat muovanneet eri hallitsijoiden ajan ihanteet ja tavoitteet, tulipalot ja taistelut sekä toisaalta niiden restaurointi ja laajennukset. Nykypäivän ihmiselle nämä ritariajan perinnöt saavat menneen elämään paremmin kuin yksikään historian kirja.

Keskiajan elämästä kiinnostuneille kesämatkailijoille vinkaan vielä Turun keskiaikaisista markkinoista, jotka järjestetään kesäkuun lopulla Turun Vanhalla Suurtorilla.