Omaperäisen arkkitehtuurin äärellä

Useimmilla tulee elämässään eteen se hetki, kun oman suvun tarina ja omat juuret alkavat kiinnostamaan. Tiedän omista isovanhemmistani, saati heidän vanhemmistaan harvinaisen vähän. Sen verran olen kuitenkin saanut selville, että isoäitini äiti kuoli ilmeisesti tuberkuloosiin, johon vielä viime vuosisadan alussa ei ollut toimivaa lääkitystä. Sain myös selville, että noin puolen tunnin ajomatkan päässä kotoani sijaitsee yksi näistä Suomeen aikanaan rakennetuista tuberkuloosisairaaloista. Tämä ajatus johdatti minut ensin Paimion kaupunkiin ja sieltä pääkaupunkiseudulle etsimään muitakin rakennushistoriallisesti kiinnostavia kohteita.

Tärkeä rakennushanke

Menneinä aikoina tuberkuloositartuntojen leviämistä pyrittiin ehkäisemään perustamalla keuhkotautiparantoloita tartunnan saaneille. Paimion tuberkuloosisairaalan rakentaminen oli kansanterveydellisesti tärkeä hanke, sillä tuberkuloosi oli pelätty ja tarttuva tauti. Paimion parantolakin oli eristyslaitos. Potilaita hoidettiin levon, ravinnon ja liikunnan lisäksi kirurgian keinoin. Hoidon tulokset olivat kehnoja ja tautiin kuoli vielä 1930- luvulla lähes 10 000 suomalaista vuosittain.

Sairaala mäntymetsien keskellä

Ilma on aurinkoinen, mutta kirpeän tuulinen saapuessani Paimion parantolan piha-alueelle. En tiedä onko sattumaa, että sairaalaan pihalla kasvaa runsaasti humisevia, paksukaarnaisia petäjiä. Tiedetään, että ainakin männyn pihka sisältää elimistöä puhdistavia ja bakteereita tappavia ainesosia ja oksaosien polyfenoleiden on todettu saattavan myös häiritä syöpäsolujen kasvua.

Nousen lumipenkan päälle ottaakseni valokuvan sairaalarakennuksesta. Juuri kun olen ottamassa valokuvaa, jostain ilmestyy tuulenpuuska, joka saa aikaan korkeaksi tötteröksi kohoavan lumipyörteen parantolan sisäpihaan. Pyörre hajoaa nopeasti ja tuiskuttaa lumet suoraan kasvoilleni.

Paimion parantola toimi tuberkuloosiparantolana 1960-luvulle asti, jonka jälkeen siitä tuli keuhko- ja sisätautisairaala. Sairaala rahoitettiin aikanaan 48 kunnan ja neljän kaupungin tuella.

Tuntematon suunnittelija arkkitehtikilpailun voittoon

Parantolan suunnittelemiseksi käynnistettiin arkkitehtikilpailu. Sen voitti nimimerkillänsä osallistunut kolmekymppinen Alvar Aalto, joka oli jo pari vuotta aikaisemmin arkkitehtikilpailun yhteydessä päässyt perehtymään Keski-Suomen tuberkuloosiparantolaan liittyviin suunnitteluongelmiin. Paimion parantolan kohdalla hän oli suunnitellut kaiken loppuun asti. Paimion parantolan iskulauseeksi tuli ” valoa, ilmaa ja aurinkoa”.

Parantolan A-siipi toimi potilassiipenä, ja se sisälsi arkkitehtonisesti tärkeimmät tilat, aurinkoparvekkeet, jotka suuntautuivat etelään. Auringonvalo oli potilaille tärkeä, koska uv-säteillä on antimikrobinen vaikutus. Paimion parantolan yhteiset tilat sijaitsivat B-siivekkeessä. Pesu- ja keittiötilat sekä henkilökunnan asuntola sijaitsi C-siivessä ja rakennuksen lämpökeskus taas D-siivessä. Sairaalan liikenne kulki A- ja B-siipien välistä, josta oli kulku pääsisäänkäyntihalliin sekä porrashuoneeseen, josta taas oli käynti rakennuksen eri siipiin.

Funktionaalista tyylisuuntaa edustava parantola sisälsi 286 potilaspaikkaa ja se valmistui vuonna 1933. Arkkitehtinä ja muotoilijana vaikuttanut Aalto halusi nähdä suunnittelemansa rakennuksen toimivan yhtenä parantavana elementtinä. Sairaalarakennuksen lisäksi Aalto vastasi myös parantolan sisutuksesta. Suomi on harkitsemassa Paimion parantolaa ehdolle Unescon suojeltavaksi maailmanperintökohteeksi.

 

Arkkitehtuurin polttopisteessä

Seuraavan aamun sarastaessa lähden ajamaan kohti Helsingin Munkkiniemeä. Munkkiniemen Tiilimäessä sijaitsee Alvar Aallon ateljee, jonka Aalto suunnitteli arkkitehtitoimistonsa työtilaksi vuonna 1955-1956. Hän johti toimistoaan elämänsä loppuun asti. Ateljeen lähellä sijaitsee myös Aaltojen kotitalo. Harhailtuani jonkin aikaa merenrantatiellä löydän lopulta ateljeen pihalle, joka on tänään harmikseni suljettu.

Alvar Aallon ateljeesta tuli kansainvälinen kohtauspaikka, josta moni arkkitehtiopiskelija etsi työtä ja jossa arkkitehdit pistäytyivät opintomatkoillaan. Aallon kanssa työskennellyt arkkitehti Jaakko Kontio kuvailee Alvar Aalto ja Helsinki -kirjassa kuuluisaa arkkitehtiä ajatuksensa kirkkaasti esittäväksi, ammattitaitoiseksi ja huumorintajuiseksi persoonaksi, joka tarpeen tullen uskalsi puolustaa myös alaisiaan.

Kierrän ateljeen takana sijaitsevalle amfiteatterimaiselle sisäpihalle, jonka silmäänpistävä piirre on rakennuksen ylös kaareutuva talonsivu. Takapihan liuskekiviaskelmilla henkilökunnan oli mahdollista kuunnella esitelmiä tai katsella valkoiseen muuriin toistettuja diaesityksiä. Arkkitehtitoimiston piirustussali sijaitsi rakennuksen toisesta kerroksesta. Piirroksia ja pienoismalleja katseltiin kattoikkunalliseen erkkeriin sijoitetussa neuvottelutilassa.

Kun Alvar Aalto kuoli vuonna 1976, arkkitehtitoimiston arkea jatkettiin hänen vaimonsa johdolla aina vuoteen 1994 asti. Nykyään rakennuksessa toimii muun muassa Alvar Aalto -säätiö, jonka tavoitteena on lisätä Aallon töiden ja ajatusten tunnettavuutta.

Aallon nimi yhdistyy usein suomalaisten mielissä Savoy- maljakkoon, jonka Alvar Aalto yhdessä vaimonsa Ainon kanssa suunnitteli vuonna 1936. Hänen tuotantonsa ja jälkensä suomalaiseen kulttuuriin on kuitenkin paljon värikkäämpi ja laajempi. Uransa aikana Alvar Aalto suunnitteli muun muassa yli 500 rakennusta, joista lopulta rakennettiin runsaat 300. Aallon kädenjälki on nähtävissä niin yliopistoissa, konserttisaleissa, kirkoissa kuin yksityisasunnoissakin. Alvar Aalto piti suunnittelun periaatteena sitä, että kaikkien rakennusten ja sen osien tuli olla sekä kestäviä että käytännöllisiä. Näiden periaatteiden mukaisesti pitäisi rakentaa yhä nykyisinkin.

Tapiolan taskumatit

Asuessani pääkaupunkiseudulla aika usein tuli poikettua myös Espoon Tapiolassa. Suurin syy tähän oli varmasti Tapiolan hyvät palvelut, mutta pidin myös alueen rauhallisesta ja metsäisestä ympäristöstä sekä rakennustyylistä, joka jollain merkillisellä tavalla tuntuu yhä modernilta.

Tapiolassa Länsikorkeen alueella sijaitsee erikoinen rakennuskokonaisuus, Arkkitehti Viljo Revellin suunnittelemat neljä, 30 metrin korkeuteen kohoavaa ja Tapiolan maamerkiksi nimettyä taskumattitaloa.

Taskumattitalot vuonna 1959 ja 1961 suunnitellut Viljo Revell oli kansainvälistäkin mainetta niittänyt arkkitehti, joka on suunnitellut muun muassa Toronton kaupungintalon. Hänen tuotantoaan on myös Helsingin Kuusisaaressa sijaitseva Didrichsenin taidemuseo. Samoin Vaasan keskustassa sijaitseva Pohjanmaan suurin kauppakeskus Rewell Center.

Taskumattitalojen omalaatuiset julkisivut on rakennettu keskeltä kuperiksi ja rakennusten kulmat on taivutettu koveriksi. Parvekkeet on saatu sulautettua julkisivuun sijoittamalla ne talon ulkoreunan sisäpuolelle.

 

Keskustorni Tapiolan sydämessä

Suomen sotien jälkeen 50-luvulla oli asuntopula, jota lieventääkseen asuntosäätiön toiminnan johtaja Heikki Von Hertzen alkoi suunnitella uutta ja nykyaikaista puutarhakaupunkia. Tapiolasta toivottiin toisenlaista asuinympäristöä, jota tiivis betonikaupunki ei voinut tarjota. Projektin ratkaisuissa painotettiin asukkaiden hyvinvointia. Hertzenin ajatuksista syntyi pamfletti ”koti vaiko kasarmi lapsillemme”. Ilmestyessään kirja sai aikaan laajaa keskustelua siitä mitkä ovat hyvän asuinalueen perusasioita. Kirjan periaatteet toimivat ohjenuorana aikanaan Tapiolan rakentamiselle.

Arkkitehtikilpailun voittoon ylsi arkkitehti Aarne Ervi, joka työskenteli valmistumisensa jälkeen Alvar Aallon ja Toivo Paatelan arkkitehtitoimistossa, kunnes myöhemmin perusti oman toimistonsa. Tapiolan keskustasuunnitelman toteuttamisesta tuli hänen tunnetuin työnsä. Tapiola perustettiin aikanaan Hagalundin kartanolta ostetulle maa-alueelle. Aarne Ervi suunnitteli tänne muun muassa 13 kerroksisen keskustornin, jota nimitettiin ennen konttoritorniksi. Se valmistui vuonna 1961 ja hinnaksi tuli euroihin suhteutettuna noin 22 miljoonaa.

Vuonna 1961, läheltä Tapiolan keskustornia, kaksi veljestä, nuoret arkkitehdit Timo ja Tuomo Suomalainen olivat vuokranneet kolmenkymmenen neliön tilan niin ikään Revellin suunnittelemasta tornitalosta. Luomistyötään varten he ryhtyivät etsimään pientä kuperaa esinettä, joksi valikoitui seinään kiinnitettävä nestesaippua-annostelija. Sen kupolinmuotoisen kannen kaltevuus oli juuri sopiva tarkoitukseensa. Tästä saippua-annostelijasta tuli jotain suurempaa; pienoismalli, josta muotoutui suuren kohun aikaan saanut rakennussuunnitelma Helsingin Etu-Töölöön.

 

Suunnittelun hedelmä

Kahden arkkitehtiveljeksen suunnitelmasta syntyi Temppelinaukion kirkko, jonka pyöreää kattoa ja kattoikkunoiden rivejä katsellessa tulee vaikutelma kuin olisi sisällä avaruusaluksessa. Kirkosta on tullut suosittu konserttipaikka, varmaan sekä tunnelmansa että akustiikkansa ansiosta; rosoinen kallioseinä kun vaikuttaa toimivan täällä hyvänä kaikupohjana.

Kirkon rakennushanketta pidettiin 60-luvulla suureellisena ja kustannuksia kohtuuttomina. Elettiin aikaa, jolloin itsenäisyyssotaa Nigerian kanssa käynyt Biafran kansa kärsi nälänhädästä ja kritiikkiä esittäneiden mielestä rahat olisi pitänyt lahjoittaa enemmin humanitaariseen tarkoitukseen.

Kirkon saaminen Temppelinaukiolle veikin lopulta yhdeksän vuotta. Kolmen ja puolen miljoonan arvoinen rakennushanke saatiin käynnistettyä helmikuussa 1968. Kalliokirkko vihittiin käyttöön syyskuussa 1969 ensin nimellä Taivallahden kirkko, josta se muutettiin Temppelinaukion kirkoksi vuonna 1971.

Nykyisin Temppeliaukion kirkko on Suomen suosituin arkkitehtuurinen nähtävyys ja täällä vierailee vuosittain yli puoli miljoonaa ihmistä kaikkialta maailmasta. Italialaisessa teossarjassa Temppelinaukion kirkon kuvataan olevan kaunis, läpikotaisin rationaalinen ja tulvillaan valoa. Kirkkoa valaisee kattoikkunasta kajastavan valon lisäksi myös kallioseinämän viereen sytytetyt kynttilät.

Suomessa on useita arkkitehtonisia erikoisuuksia, jotka ovat syntyneet oman aikansa yhteiskunnallisista oloista ja tarpeista käsin. Näiden historiallisten rakennusten omalaatuiset suunnitteluratkaisut ovat vaatineet suunnittelijoilta uskallusta, näkemystä ja riskinottoa. Ilman niitä moni tämän päivän tunnettu suomalainen suunnittelija olisi saattanut jäädä ilman ansaitsemaansa arvostusta.