Maaseudun elinvoiman salaisuus: Osa 2.

Tultaessa 1800-luvulle torpankontrahdit eli isännän torpparin kanssa tekemät sopimukset määrättiin  kiinnitettäväksi ja vahvistettavaksi käräjillä. Tosiasiallisesti vuokrasopimus oli usein vain suullinen.

Sopimuksessa torppari sitoutui tekemään isännällensä töitä vastineeksi siitä, että sai asua isäntänsä mailla.

Kun 1812 Vanha Suomi liitettiin Viipurin lääninä muuhun Suomeen, karjalaiset lahjoitusmaatalonpojat vapautuivat maaorjuuden uhasta, mutta tiloja he saivat alkaa lunastaa itselleen vasta 1863 valtiopäivien päätöksellä. Näitä kauppoja tehtiin melkein toiseen maailmansotaan asti. Tältä samaiselta vuosisadalta on myös tämä Pohjois-Pohjanmaalta peräisin oleva vanha heinälato. Ladon seinää vasten asetetut puukepit ovat puujalkoja.

 

Vuonna 1840 Tammelaan perustettiin Suomen ensimmäinen maanviljelyskoulu, jonka voutiosastolla koulutettiin työnjohtajia suurtiloille. Mustialassa oli myös oma karjakko- ja agronomiosastonsa. Näitä somiin läpinäkyviin purkkeihin asetettuja siemennäytteitä käytettiin maatalousopetuksen välineinä.

 

Vuonna 1917, lähinnä Etelä-Suomen, Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla järjestettiin maatalouslakkoja, jotka johtuivat siitä, että maataloustyöntekijät olivat riippuvaisia isännistään ja neuvotteluyhteyttä työajoista ja palkoista ei käytännössä ollut. Työläiset alkoivat vaatimaan isänniltä kahdeksantuntisia työpäiviä. Vaatimuksiin ei kuitenkaan haluttu taipua. Kaupunkien työläiset taas syyttivät maataloustuottajia ahneudesta. Kehitys kulminoitui lopulta tammikuussa 1918 alkaneeseen Suomen sisällissotaan.

Maatalousvaltaista Suomea koetteli 1900-luvulla myös toinen merkittävä ajanjakso. Marraskuussa 1939 alkaneen talvisodan tieltä jouduttiin majoittamaan maaseudulle suuri joukko pommituksia pakenevia kaupunkilaisia ja evakkoon lähteneitä karjalaisia.

 

Maatalouden mekanisoituminen

Kun kehittyvä teollisuus alkoi houkutella työväkeä maaseudulta kaupunkiin, se aiheutti sekä pulan työvoimasta että palkkatason nousun maataloudessa. Jotta maataloustuotanto saatiin jälleen nousemaan, töitä oli tarve mekanisoida ottamalla käyttöön uusia koneita.

Vuonna 1919 alettiin valmistaa tällaista Kullervo-nimistä pyörätraktoria. Siinä voimanlähteenä käytetty venemoottori ei kuitenkaan soveltunut maatalouskoneen tarpeisiin. Moottorin jäähdytys oli riittämätön ja moottorivauriot tavallisia. Täällä museossa esillä oleva yksilö on peräisin Liuksialan kartanosta Kangasalalta.

 

Yhdysvaltalainen suurliikemies ja T-mallin auton kehittänyt Henry Ford oli maanviljelijän poikana kiinnostunut siitä, miten maataloustyöt voisi koneellistaa. Saatuaan autotuotannon kunnolla pyörimään, hän perusti poikansa kanssa uuden yrityksen, Ford & Son. Maataloustraktorien koesarja rakennettiin liki sadan päivän suunnittelun jälkeen. Traktorien siviilituotanto käynnistyi 1918 ja tämä Fordson-merkkinen traktori otettiin käyttöön seuraavana vuonna.

 

Höyrykoneiden kehittymisen myötä, höyryvoimaa alettiin hyödyntää myös maatalouden käytössä. Lokomobiilia voitiin kuljettaa tarvittavaan paikkaan hevosten vetäminä ja polttoaineena toimivia halkoja ja vettä oli saatavissa Suomessa kohtuullisin kustannuksin. Höyrykoneita käytettiin erityisesti puimakoneen pyörittämiseen. Niitä oli käytössä aina 1950-luvun alkuun asti. Tämä vuonna 1923 valmistunut höyrykone on ollut maatalouskäytössä Punkalaitumella.

 

Maataloustöiden lisäksi kuljetuksiin kykenevälle Fiatin 25R-malliselle pyörätraktorille oli menekkiä vuonna 1951 toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Tuosta ajasta traktorit ovat muuttuneet
sekä turvallisemmiksi että teknisemmiksi työkoneiksi.

 

Joskus vanhojen maatalojen ullakoilta saattaa löytyä vaikka mitä aarteita. Tällaisia lasinegatiiveja on otettu ennen kuin filmi keksittiin neulanreikä- tai paljekameroilla. Näillä kameroilla onnistuttiin usein saamaan laaja syväterävyys. Kuvien tarkkuus on tullut esille, kun niitä on käännetty positiiveiksi. Tässä negatiivissa välittyy hyvin se sama asia, jonka huomaa museota kiertäessä; elämä maaseudulla on vaatinut sekä kovaa työtä että sitkeyttä. Historian valossa maaseudun elinvoima näyttää perustuneen innovaatiokykyyn ja edellytyksiin vastata kunkin aikakauden asettamiin haasteisiin. Jokaisessa ajassa niitä haasteita kuitenkin riittää, eikä niitä pääse pakoon nykyäänkään.

Lehdistä olet ehkä saanut lukenut maanviljelijöiden alhaisista tuottajahinnoista ja maatilojen vähenemisistä. Voi vain arvailla, miten ne tulevat tulevaisuudessa vaikuttamaan kotimaisen ruoan saatavuuteen ja omavaraisuuteemme sekä siihen mihin suuntaan elintarviketurvallisuus ja kuluttajahinnat kehittyvät. Uskon, että mikään asia ei tapahdu kuitenkaan vääjäämättä, vaan jokainen pystyy ainakin jossain määrin vaikuttamaan asioiden kulkuun.

Värikästä syksyä ja kekrin aikaa!